Suomen kielen lainasanat

Asuessaan useiden kansojen naapureina suomalaiset ovat vähitellen

omaksuneet vieraista kielistä monia lainasanoja. Näitä sanoja tutkimalla

kielitiede on tehnyt arvokkaita havaintoja Suomen suvun muinaisuudesta.

Indoeurooppalaiset lainasanat :

Indoeurooppalaiset lainat ovat vanhimmat. Suomalais-ugrilaisten ja

indoeurooppalaisten kosketukset ovat niiltä ajoilta, jolloin suomalais-ugrilainen

kantakansa asui Volgan mutkan tienoilla. Silloin saatiin seuraavat lainasanat:

arvo, jyvä, marras (kuollut), mehiläinen, mesi, ora, orpo, osa, ostaa, petkel, porsas, sarvi, sata, suka, suola, taarna (saraheinä), utare, varsa, vasa, vasara, viha.

Balttilaiset lainasanat :

Siirtyessään Volgan keskijuoksun tienoilla luoteeseen ltämeren allasta kohti esi-isämme ovat joutuneet kosketuksiin liettuaa, latviaa ja muinaispreussia puhuvien balttilaisten kanssa. Näiltä on saatu seuraavat lainasanat;:

ahdas, aina, aisa, ankerias, ansa, hammas, hanhi, harja, harmaa, heimo, heinä,

herne, hilma, hirvi, härkä, härmä, kaima, kappale, karsina, karva, kauha, kaula,

kela, keli, kelta, kinnas, kirves, kypärä, käärme, lahti, laiha, lohi, luhta, luuta, malka, meri, morsian, mäntä, napa, nepaa (serkku), niisi, ohdake, oinas, orsi, paimen,

puuro, rako, rastas, ratas, reisi, reki, routa, salo, seinä, seitti, seiväs, seura,

siemen, silta, sisar, talkoot, tapa, tarha, taulo, terva, torvi, tuhat, tuohi, tuulastaa,

tyhjä, tytär, vaaja, vaha, vako, vielä, villa, virka, vuohi, vuota.

Germaaniset lainasanat :

Parin tuhannen vuoden aikana on suomen kieleen tullut germaanisista kielistä hyvin runsaasti lainasanoja. Ne ovat säilyttäneet useissa tapauksissa kielessämme vanhan asun melkein sellaisenaan. Näitä sanoja ovat :

aalto, ahjo, ainoa, airo, akana, arka, arki, arkki, armias, arpa, aura, autio, avio,

hallita, hame, harras. haukka, hauta, hidas, huippu, huopa, ,hurskas, hypätä,

häpeä, hätä, hävetä, ihra, ja, joulu, juhla, juusto, kadota, kallio, kaltainen, kammio, kampa, kana, kansa, kappa, kartano, kato, kattila, kauppa, kaura, keihäs, kello,

kihla, kukkaro, kulta, kuningas, kunnia, kupari, kura, kynttilä, käydä, köyhä, laiha,

laiva, lakki, lammas, lanka, lanta, lato, lattia, lautta, leipä, lukko, qiaha, malja,

mallas, mato, miekka, mitta, multa, murha, nahka, nasta, naula, nauta, neula,

niittää, nuotta, paita, pallo, parta, pelto, pila, pino, porras, pullo, purje, pyhä, pöytä, raha, ranta, rapa, rauta, rengas, rikas, rima, ruhtinas, ruis, runo, ruoko, ruuhi,

saippua, sakko, siima, sima, sukka, taika, taikina, tanko, tina, tunkio, tuomita, tupa, turska, turve, vaate, vainaja, vainio, valta, vanne, varas, varjo, vihkiä, vuokra, äiti.

Slaavilaiset lainasanat :

Slaavilaisista lainasanoista suurin osa on saatu muinaisvenäjästä aikaisintaan

600-luvulla jKr.:

ahrain, akkuna (ja ikkuna), apea, ies, kaatiot, kassa (tukka), kassara, katiska,

kuoma, kuontalo, kutri, lavitsa, lotja, lusikka, läävä, muokata, määrätä, naatti,

pakana, palttina, pappi, papu, pasma, piirakka, pilkki, pirtti, pätsi, raamattu, ravita,

risti, ruoska, saapas, sirppi, suntio, säppi, sääli, talkkuna, taltta, tappara, tavara,

tuska, tuuma (ajatus), urakka, vaino, vainu, vapaa, varpunen, veräjä, viitta, virsta, värttinä.