Saamelaiset eli lappalaiset ovat Fennoskandian vanhinta väestöä ja puhuvat suomalais-ugrilaista saamen kieltä. Kaikkiaan saamelaisia on noin 50 000 - 70 000 (Suomessa noin 6000) henkeä.
Nykyisin kielitieteilijät ja arkeologit pitävät todennäköisenä, että nykysaamelaisten esivanhemmat ovat vaihtaneet alkuperäisen, tuntemattoman kielensä kantasaamelaiseksi toisen vuosituhannen alkupuoliskolla eKr. Nykyisillä saamelaisilla on siis pääosin toinen perimätausta ja suureksi osaksi eri kulttuuritausta kuin kielellisesti alkuperäisillä kantasaamelaisilla, jotka asuivat nuorakeraamisen kulttuurin muodostaman kulttuurirajan ja napapiirin välisellä alueella. Tämä saamelaisväestö, joka ei perinnältään jurikaan poikennut suomalaisista, suomalaistui historiallisella ajalla suomalaisen uudistuksen paineessa. Suomalaisten esivanhemmat vaihtoivat kulttuuri-identiteettiä siirtyessään pyyntitaloudesta maatalouteen vasarakirveskulttuurin ja skandinaavisen pronssikauden vaikutuksesta - mutta he eivät vaihtaneet kieltä.
Saamelaiset olivat varhaisimpina aikoina metsästäjiä ja kalastajia, nykyisin poronhoito on tullut entistä tärkeämmäksi. Poronhoito on saamelaisten ikivanha elinkeino ja esimerkiksi siihen liittyen poroerotus on ikivanha nykypäiviin säilynyt porojen merkkaustapahtuma. Tunnettuja poroerotuspaikoja on poropaliskuntien alueilla yksi mm. Kolarin Äkäslompolossa. Suomessa saamelaisten asuinalue on Lapin perimmäinen osa, ja saamelaiset ovat väistyneet etelästä pohjoiseen. Saamelaisia asui keskiajan lopulla vielä paitsi Lapissa myös Sisä-Suomessa. Vuodesta 1953 on pidetty yhteispohjoismaisia samelaiskonferenssejä. Pohjoismainen saamelaisneuvosto perustettiin vuonna 1956. Saamelaisilla on oma kansallispäivänsä helmikuussa. Saamelaisten ensimmäinen virallinen liputuspäivä oli 15.8.1992, jolloin julistettiin saamen lipun hyväksymistä vuonna 1986. Saamelaisten lipun aihe on saatu noitarummusta, jonka muodostama ympyrä kuvaa aurinkoa ja kuuta.
Suomessa toimii vuonna 1975 perustettu Saamelaisvaltuuskunta.
Saamelaiset luetaan yhdeksi maailman alkuperäiskansoista. Alkuperäiskansojen oikeuksien kansainvälinen julistus (Universal Declaration on Rights of Indigenous Peoples) on YK:n valmistelema julistus, joka on verrannollinen YK:n ihmisoikeuksien tai lasten oikeuksien julistuksiin. Julistuksessa tunnustetaan alkuperäiskansojen oikeus säilyä ja kehittyä erillisinä kansoina. Sen mukaisesti niillä on oikeus suojautua ja saada suojelua paitsi fyysistä uhkaa myös erilaisia sulauttamisyrityksiä tai kulttuuriaan loukkaavia vieraita tapoja vastaan. Sama julistus koskee myös omistusoikeutta alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamiin maihin ja käyttämiinsä luonnonvaroihin. Julistuksessa säädetään myös takautuvasta korvausvastuusta.
Saamelainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja sekä joikujen esittäjä Nils-Aslak Valkeapää (s.1943) palkittiin vuonna 1991 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla saamenkielisestä teoksestaan Beaivi ahcazan (Aurinko, isäni ; suomennettu vuonna 1992) . Valkeapään saamenkielisestä runotuotannosta on suomennettu valikoima Kevään yöt niin valoisat (1974, suomennettu 1980).
Inarinsaamelainen graafikko Merja Aletta Ranttila sai vuonna 1994 Urpo ja Maija Lahtisen Säätiön taidepalkinnon. Palkintoraadin mukaan Ranttila on "persoonallinen, voimakasotteinen ja monikerroksisesti maailmaa ja ihmistä kuvaava graafikko."