Henrik Gabriel Porthan

Henrik Gabriel Porthan (Viitasaari 8.11.1739 - Turku 16.3.1804) oli Turun akatemian humanisti. Syntyi Viitasaarella kirkkoherran poikana. Valmistui Turun akatemiasta maisteriksi vuonna 1760, nimitettiin kaunopuheisuuden (latinan) dosentiksi vuonna 1762 ja vuonna 1764 akatemian kirjastonhoitajan apulaiseksi sekä vuonna 1772 kirjastonhoitajaksi. Sai kaunopuheisuuden (latinan) professorin viran vuonna 1777. Teki vuonna 1779 matkan Göttingeniin. Luennoi kaunopuheisuudesta ja runoudesta latinaksi. Lisäksi yksittäisiä luentoja mm. filosofian, kasvatusopin ja historian alalta. Porthan oli etevä historian- ja kansanrunoudentutkija. Porthan julkaisi latinankielisenä väitöskirjasarjana tutkimuksia Suomen kansanrunoudesta, kielestä ja historiasta.

Väitöskirjasarjassaan De poesi Fennica (1766-78) hän kumosi käsitykset suomen ja heprean sukulaisuudesta, tutki kansamme muinaista uskoa ja julkaisi tutkimuksen suomen murteista sekä selvitti uraauurtavalla tavalla suomalaista kansanrunoutta. Kirjoitti lisäksi suomalaisesta taikauskosta ja julkaisi päätyönään 56 väitöskirjan sarjana latinaksi ilmestyneen Paavali Juustenin Suomen piispain kronikan huomautuksin ja asiakirjalähtein valaistuna (M. Pauli Juusten Chronicon episcoporum Finlandesium, 1784-1800).

Porthania on kutsuttu Suomen historian isäksi. Lisäksi julkaisi mm. joukon kielitieteellisiä tutkimuksia. Matkusti runsaasti Suomessa. Porthan oli panemassa alkuun Suomen Talousseuraa vuonna 1797. Hän oli suosittu opettaja, jonka aatemaailmassa uushumanistiset virtaukset vaikuttivat eniten. Porthan opetti mm. filosofiaa, psykologiaa ja kasvatusoppia. Hän perusti 1770 ystävineen Turkuun Aurora-seuran ja toimitti tämän julkaisemaa Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne af Et Sällskap i Åbo. Aurora-seuran jäsen. Tuotannosta ilmestynyt suomeksi mm. Valitut teokset (1982).