Jo mesoliittisella (noin vuonna 9000 - 5000 eKr) kivikaudella, mutta ennenkaikkea neoliittisella (5000 - 0 eKr) kivikaudella, pronssikaudella sekä varhaisrautakaudella Volgan-Okan alue oli useiden Suomeen saapuneiden kulttuurivaikutusten lähtökohta Tyypillinen kampakeramiikka omaksuttiin Latviasta napapiirille asti noin vuonna 4000 eKr. Keski-Venäjältä lähteneen väestöliikkeen ansiosta. Tuolloin väestöliikkeen ansiosta alkoi myös vähitellen kehittyä varhaiskantasuomesta itämerensuomalaiset kielet ja saamelaiskielet.
Suomeen saatiin pronssia idästä Volgan-Okan alueelta, josta samoihin aikoihin myös levisi Etelä-Suomeen uusi keramiikanvalmistustapa, muotissa tehty tekstiilikeramiikka. Se oli kampakeramiikasta kehittynyttä tekstiilikeramiikkaa, jonka nimi johtuu astiain pinnassa näkyvistä kangaspainanteista, kankaanjäljistä. Tekstiilikeramiikka levisi muuttoliikkeen myötä Suomeen ja Itä-Karjalaan ja samalla yleistyi myös metallin tuntemus. Eteläisen Suomen itäisellä kulttuurialueella kehittyi tekstiilikeramiikasta oma suomalais-karjalainen muunnoksensa, Sarsan-Tomitsan keramiikka, jota esiintyy toisaalta Etelä-Suomessa ja toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomessa Oulujoen vesistön alueella ja Kemijärvellä asti. Ks Oulujoki ja Kemijärvi . Sen vaikutuksesta myös asbestikeramiikkaa alettiin valmistamaan muoteissa, ja näin sai alkunsa ns. nuorempi Säräisniemen keramiikka eli Sär 2 -ryhmät, jotka pronssikauden aikana levisivät yli Fennoskandian pohjoisosan. Koska Sär 2 -keramiikan valmistus jatkui vielä rautakauden alkupuolellakin, sen yhteydessä puhutaan yleensä varhaismetallikautisesta keramiikasta, joka ajoittuu vuosiin 1500/1300 eKr. - 400 jKr.