Suomalaiset ovat muinaisia europidisiä metsästäjiä, jotka ovat joutuneet voimakkaan balttilaisen, germaanis-skandinaavisen ja ruotsalaisen vaikutuksen alaisiksi.
Suomalaiset osallistuivat noin vuoden 40 000 eKr jälkeen Euroopan väestön suureen sekoittumiseen ja suomalaisista tuli geneettisesti keskieurooppalaisia eli europidejä. Pohjoissaamelaiset (Brommen kulttuurin väestöä) kuuluivat vuosina 40000 - 18000 niihin luoteiseurooppalaisiin, jotka eivät geneettisesti sekoittuneet muihin eurooppalaisiin, mutta ajanjaksolla 18000 - 7000 he kuuluivat suurriistanmetsästäjien vyöhykkeeseen ja heidän kielekseen kehittyi uralilainen kieli. Myöhemmin heidän jälkeläisensä siirtyivät Pohjois-Norjaan (Komsan kulttuuri), jossa he saivat jonkinverran samojedigeenejä. Suomalaiset, muinaiset suurriistanmetsästäjät asuivat vuosina
18 000 - 7000 eKr Euroopan pohjoisella vyöhykkeellä ja heidän kantakielekseen tuli pohjoisen suurriistanmetsästäjien yhteinen kieli (lingu franca), uralilainen (myöhemmin suomalais-ugrilainen) kantakieli.
Noin 8000 - 7500 eKr ensimmäiset asukkaat saapuvat Suomeen idästä ja etelästä. Karjalasta, Antreasta on löydetty mm. 10 000 vuoden ikäinen verkko, joka on maailman vanhin kalaverkko. Eteläsaamelaiset ja suomalaiset erosivat toisistaan vasta vasarakirveskulttuurin aikana (2500- 2000 eKr.). Suomalaiset tai oikeammin varhaiskantasuomalaiset (= suomalaiset eli varsinaissuomalaiset ja eteläsaamelaiset) joutuivat 2500 -2000 eKr. Suomen rannikoille tulleiden kantabalttilaisten maanviljelijä-karjanhoitajien vaikutukseen, mistä johtuen suomen kieleen viron ja karjala-vepsän tavoin muttei saamenkieleen tuli vahva balttilainen aines ja suomalaiset ovatkin paljolti myös "osittain balttilaistuneita varhaiskantasuomalaisia". Nykysuomalaisten geeneistä 75 % on läntisiä (europidisia) ja 25 % itäisiä (mongolidisia) ja kieleltään he kuuluvat suomalais-ugrilaisten läntisimpään haaraan, jossa on voimakkaasti balttilaisia ja germaanisia vaikutteita. Saamelaiset poikkeavat geneettisesti muista suomalais-ugrilaisista.
Noin vuonna 1300 eKr kivikausi päättyy Suomessa. Ks. Suomen esihistoria . Noin vuonna 500 eKr päättyy pronssikausi Suomessa ja alkaa rautakausi. Suomalaiset muuttavat Suomeen noin vuonna 0-800 jKr.
Pronssikaudella, etenkin ajanjaksolla 1500 - 900 eKr, ja rautakauden alussa 50-400 jKr länsisuomalaiset joutuivat erittäin voimakkaan germaanis-skandinaavisen vaikutuksen alaisiksi ja heidän kieleensä tuli runsaasti germaanis-skandinaavisia aineksia. Germaanis-skandinaavinen vaikutus oli heikompaa itäsuomalaisiin, virolaisiin ja karjalais-vepsäläisiin. Rautakauden lopulla Suomen seudun suomalaisheimot olivat länsisuomalaiset, itäsuomalais-karjalais-vepsäläiset ja virolaiset.
Arviolta noin 2000 vuotta sitten Suomenlahden yli tulleet suomalais-ugrilaista kieltä puhuneet uudisasukkaat toivat mukanaan raudan. Suomen varhaisemmat niinikään suomalais-ugrilaista kieltä puhuneet asukkaat eivät tunteneet raudan käyttöä, vaan käyttivät pronssi- ja kivityökaluja. Myöhemmin Suomeen saapui väkeä myös Ruotsista, jolloin kansat sekoittuivat. Suomalaisten varhaisia heimoja olivat suomalaiset (heimo Turun seudulla), hämäläiset, karjalaiset ja saamelaiset.
Saamelaiset ovat rodullisesti eri kansaa kuin Suomea asuttaneet muut varhaiset heimot, mutta puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä. Saamelaiset kuulunevat silti samaan uralilaiseen kantakansaan kuin suomalais-ugrilaiset kansatkin.
Uralilaisten kansojen jumala-pantheonissa oli yksi pääjumala, mikä osoittaa taivaan ja ilman mielikuvien omalaatuista sekaantumista; jumalan nimenäkin käytetään useimmiten näitä ilmaisuja.
Seuraavassa uralilaisten kansojen taivas -käsitteitä, jotka usein samalla merkitsevät pääjumalaa:
suomalais-permiläinen haara:
viro: jumal
suomi: jumala
tseremissi: jumo
mordva: jumi (si-pas)
syrjääni: jen
votjakki: in
inmar
liivi: ilma
suomi: ilma(rinen)
Obinugrilainen haara:
voguli: numi-torem
ostjakki: num-torem
Samojedihaara:
num
Unkarin Isten ja suomalainen Ukko eivät ole vielä saaneet edelläkuvatunlaista selvää etymologista ratkaisua. Unkarilaiset ovat suomalaisten etäisiä kielisukulaisia, sillä heidänkin esivanhempansa asuivat lähellä Uralia ja kuuluivat suurriistanmetsästäjiin. Kun unkarilaiset ensin vaelsivat runsaat tuhat vuotta sitten Uralilta länteen ja sitten asettuivat asumaan nykyiseen Unkariin, he joutuivat läheisiin kosketuksiin varsinkin turkkilaisväesön kanssa. Unkarilaisten geenistö turkkilaistui suureksi osaksi, mutta heidän kielensä säilyi suomalais-ugrilaisena. Turkkilaisten vaikutus unkarilaisiin on samansuuntainen kuin ruotsalaisten vaikutus (1050-1809 jKr.) suomalaisiin tai saksalaisten (Hansa) vaikutus virolaisiin tai novgorodilais-venäläinen vaikutus karjalais-vepsäläisiin.
Ks. Itäinen ja läntinen suomiperinne , Väestö ja Suomalaiset
Suomessa ja Yhdysvalloissa vietettiin 29.3.1988 Delaware-laakson suomalaissiirtolaisuuden 350-vuotisjuhlaa.