Kivikautista tavarainvaihtoa oli kaukaistenkin alueiden välillä. Tyypillisiä kaukaisia lahjoja ja vaihtomateriaaleja olivät pii , meripihka ja sembramänty sekä näistä materiaaleista tehdyt esineet.
Työkalujen ja aseiden raaka-aineeksi sopivaa kiveä on lähes kaikkialla, mutta muutamat kivilajit olivat tarkoitukseen paljon muita käyttökelpoisempia. Tällaisia kivilajeja olivat mm. pienellä alueella Äänisjärven seudulla esiintyvä viherliuske, josta tehtyjä esineitä on jo Antrean löydössä noin vuodelta 8000 eKr. ja Suomusjärven kulttuurin asuinpaikoilla yli Suomen. Viherliusketta yleisempi raaka-aine oli pohjoissuomalainen sädekiviliuske, jota käytettiin Suomusjärven kulttuurista alkaen Lapin ohella mm. Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä. Myös Skandinavian punaliuskesta valmistettiin taidokkaasti keihäänkärkiä ja tikareita, mutta ne olivat kenties lahjaesineitä. Paras kivilaji rakennusmateriaalina oli kuitenkin piikivi, jota ei ole lainkaan Suomen luonnossa, vaan Suomea lähimmät piikivialueet ovat Venäjällä, Valdailta Vienanmerelle ulottuvalla alueella, ja Etelä-Skandinaviassa.
Varhaisella kampakeraamisella kaudella Suomessa piikivi oli hyvin harvinaista, mutta tyypillisen kampakeraamisen kauden asuinpaikoilla se on hyvin yleistä. Ilmeisesti reitit idän piikivialueille avautuivat kuoppakeraamisen väestön myötä. Piitä kuljetettiin Suomeen pieninä raaka-ainekappaleina, joista täällä tehtiin nuolenkärkiä, nahkojen muokkauksessa tarvittuja kaapimia ja muita pikkuesineitä. Suuret piiesineet, kuten kirveet olivat tuolloin Suomessa harvinaisia. Kaupankäynnin ja lahjojen vaihdon välillä lienee kivikaudella tuohon aikaan ollut vain pieni aste-ero. Joko kauppatavarana tai lahjoina on Suomeen kulkeutunut Itämeren kaakkosrannalta ylellisyytenä pidettäviä meripihkakoruja, joita on tavattu tyypillisen kampakeraamiikan ajalta Lapista saakka.
Kiven ja meripihkakorujen lisäksi vaihto- ja lahjatavaroita olivat mm. uralilaisalkuperäiset sembramäntyiset lusikat ja reenjalakset. Esineet ovat voineet kulkeutua Suomeen monienkin välittäjien kautta. Luultavasti suomalaiset maksoivat ostamansa tuotteet vastalahjoina ja vaihtotavarana, joita saattoivat olla turkikset, hylkeenrasva ja kenties hyvät vetokoiratkin.