Venäjään kuuluva autonominen tasavalta (Karjalan ASNT) Venäjän luoteisosassa Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren välissä, rajoittuu lännessä Suomeen; 172 400 neliökilometriä ja noin 770 000 asukasta. Pääkaupunki Petroskoi (ven. Petrozavodsk). Alueen pääosana on Aunuksen ja Vienan historialliset maakunnat käsittävä Itä-Karjala. Lisäksi Karjalan autonomiseen tasavaltaan kuuluu alueita Äänisen itäpuolelta sekä Suomen 2. maailmansodan jälkeen luovuttamat Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.
Karjalan ASNT muistuttaa kallioperältään Suomea. Maasto alenee lännestä Maanselän vedenjakaja-alueelta itää ja etelää kohti. Järviä on yli 43000; Laatokan ja Äänisen ohella suurimpia ovat Tuoppajärvi (ven. Topozero) ja Pääjärvi (ven. Pjaozero). Äänisestä Laatokkaan virtaava laskujoki Syväri (ven. Svir) on kanavoitu, ja Ääninen on yhdistetty kanavalla myös Vienanmereen. Yli 85 % maa-alasta on metsää. Ilmasto on viileä ja mantereisempi kuin Itä-Suomessa. Asutus on keskittynyt eteläisiin ja lounaisiin osiin. Väestön enemmistö on venäläisiä (71%), vähemmistönä olevat karjalaiset (12%) ja suomalaiset (3%) ovat myös vähitellen venäläistymässä.
Karjalan ASNT:n tärkein elinkeino on metsätalous. Puunjalostusteollisuus tuottaa yli 10 % ent. Neuvostoliiton paperista ja selluloosasta. Suomalaiset ovat olleet mukana rakentamassa Pääjärven metsätalouskeskusta sekä vuodesta 1977 lähtien Kostamuksen rautamalmialueen kaivoskeskusta. Maanviljely on keskittynyt alueen eteläosaan. Kalastusta harjoitetaan Vienanmeren alueella. Petroskoin ohella teollisuuskeskuksia ovat Sekee (Segeza), Kontupohja (Kondopoga), Sortavala, Karhumäki (Medvezjegorsk) sekä Kemijoen suulla oleva Vienan Kemi (Kem), joka Belomorskin tavoin on tärkeä kalastussatama. Liikenneyhteyksistä tärkein on Pietarista Petroskoin kautta Murmanskiin johtava Kirovin rata (aikaisemmin Muurmanskin rata). Karjalan ASNT muodostettiin 1923. Vuonna 1940-56 sen nimi oli Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta.
Karjalan itämerensuomalaisina kielinä ovat karjala ja aunus (yhteensä 70 000 puhujaa) sekä lyydi (5000 puhujaa). Vienassa ja Aunuksen pohjoisosissa puhutaan varsinaiskarjalaa, Aunuksen eteläosissa aunusta eli livviä ja pienellä alueella Petroskoista länteen lyydiä ja Äänisen lounisrannalla pohjoisvepsää. Niitä puhuu noin 10 % koko Karjalan tasavallan väestöstä. Karjalan tasavallan toinen kirjakieli venäjän rinnalla on ollut pitkään suomi, mikä on heikentänyt paikallisten kielten arvostusta. Nyttemmin Karjalan alkuperäiskansat pyrkivät vaalimaan omia kieliään ja kulttuurejaan.