Suomen rautakauden tutkimuksen tärkeimpänä lähteenä ovat vainajille annettua esineistöä runsaasti sisältävät kalmistot. Ensimmäiset kalmistot olivat rannikkoalueella. Merovingiajalta (noin 600-800 jKr.) Hämeessä on kalmistoja jo Päijänteen itäpuolellakin, ja kauden lopulla tunnetaan myös Laatokan rannalta länsisuomalaista kulttuuria kuvastavia kalmistolöytöjä. Ilmeisesti rannikkovyöhykkeellä vainajia on poltettu myös veneissä. Tällainen hautalöytö on tehty mm. Perniössä. Eurassa ja Köyliössä oli 500-luvun lopulla vieras hautaustapa: vainajat haudattiin polttamatta, usein puuarkuissa ja runsain esineistöin kalmistoihin, joissa haudat muodostivat miltei säännöllisiä rivejä. Merovingiaikaa voi pitää Länsi-Suomen rautakautisen kulttuurin itsenäistymisvaiheena ja vaikka vieraita vaikutteita ei silloinkaan torjuttu, ne sulatettiin erittäin hyvin kansallisiin muotoihin. Länsisuomalainen kulttuuri levisi sisämaassa yhä idemmäksi ja siihen liittyviä löytöjä on Laatokalta asti.
Merovingiajan alussa oli tavallisena aseyhdistelmänä miekka, väkipuukko, kaksi keihästä ja kilpi. Myöhemmin aseistus keveni : mm. kilpien kupurat jäivät pois, eikä miekkaakaan aina ole. Suomessa oli tuolloin jo taitavia aseseppiä. Jotkut miekoista on todellisia loistoaseita ja joskus niissä on kultausta ja puolijalokiviupotuksia. Upein on Euran Pappilanmäen miekka (600-luvun lopulta). Suomalaista asemuotoilua edustavat mm. väkäselliset ja pitkäkaulaiset heittokeihäät eli angon kärjet. Asehaudoista on usein löydetty myös kuolaimet, mikä osoittaa ratsujen olleet tuolloin käytössä. Merovingiajalle olivat tyypillisiä pukimissa käytetyt soljet, jotka usein ovat suomalaistuneita. Ruumishautojen korut antavat käsityksen merovingiajan muodista. Hame kiinnitettiin olkapäiltä soljilla, joiden välillä oli pronssiketju. Ns. rapusoljet kuuluivat päällysvaatteina käytettyihin viittoihin. Kaulakoruja tehtiin myös lasi- ja pronssihelmistä. Koruneulat ja rengaskorut ovat balttilaistyylisiä. Ainakin Hämeessä rintaketjut ovat joskus olleet moniriviset ja painavat. Koruja valmistettiin ilmeisesti myös Suomessa, mutta osa tuotiin edelleen vanhoja kauppateitä pitkin Suomeen. Maahamme tuli mm. ns. permalaisia koruja Okan alueen suomalais-ugrilaisilta. Tällainen koru löydettiin Karjaalta. Se on peräisin 700-luvun lopulta.
Kenttäkalmistot lisääntyivät markkinapaikkojen läheisyydessä. Tällaisia laajempia kalmistoja on löydetty mm. Halikonlahden ympäristöstä, Aurajoen suulla, Kalannin-Laitilan ja Euran-Köyliön alueilla, Pirkkalan tienoilla sekä Hämeenlinnan seudulla.