Suomen kielen läheisin sukukieli, joka jakautuu kahteen kielimuotoon, varsinaiskarjalaan ja aunuksen (joskus nimitetty myös livvin kieleksi) kieleen. Karjalaa puhutaan nykyisen Karjalan autonomisessa tasavallassa sekä Moskovan lähellä Kalininin hallintoalueella (ent. Tverin lääni). Parissa Tverin karjalan kylässä tverin karjala on vielä kaikkien sukupolvien käytössä, mutta muualla väestö on venäläistymässä. Karjalan kielellä on runsaasti kirjoittamatonta kirjallisuutta, mutta painettu kirjallisuus on vähäistä. Karjalaan puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä Venäjällä ja Suomessa yhteensä noin 70 000 ihmistä. Pohjoisessa (Uhtua jne) puhutaan varsinaista karjalaa ja etelässä (Petroskoi jne.) aunuksen karjalaan. Karjalan kielen lähisukulaista lyydin kieltä puhuu Karjalassa Viipurin itäpuolella, aunuksen karjalaa puhuvien alueella tai sen pohjoispuolella, noin 5000 henkilöä.
Suomeen kuulunut karjalan kielen alue sijaitsi Raja-Karjalassa : pohjoisosissa puhuttiin varsinaiskarjalaa ja eteläosassa aunusta. Kun Raja-Karja luovutettiin Neuvostoliitolle, väestö joutui evakkoon muualle Suomeen. Kieli ei juuri ole siirtynyt lapsille.
Aunuksen karjala livvi ja Latvian liivi ovat kaksi eri kieltä, vaikka ne ovatkin läheisiä sukulaiskieliä karjala ja viron kanssa. Latviassa Latvian alkuperäiskieli , itäsuomalainen kieli, liivi on häviämässä, vaikka monet liivinkielisten jälkeläiset tuntevat mielenkiintoa kielensä ja kulttuurinsa elvyttämiseen. Liivin puhujia oli 1990-luvun puolivälissä Latviassa erittäin vähän. Kieli on kuolemassa.