Koirarotuja on eri puolilla maailmaa hyvin runsaasti, yhteensä noin 400 eri koirarotua, joista suurin osa Euroopassa jalostettuja. Vanhimmat koirien luulöydöt ovat noin 10 000 vuoden ikäiset. Vanhin koirarotu lienee kantapystykorva, joka oli levinnyt ympäri koko maailman. Suomalaisia koirarotuja ovat lapinkoira, lapinporokoira, suomenpystykorva, pohjanpystykorva, karjalankarhukoira ja suomenajokoira.
Kaikki koirarodut huomioiden Suomen painavin koira lienee vantaalaisen Juha Mattilan omistama pitkäkarvainen bernhardinkoirauros Milennas Buliver (s.27.5.1991), joka painaa 102 kg. Koira punnittiin eläinlääkärissä 4-vuotispäivänään. Toinen koiraerikoisuus oli humppilalaisen Jarmo Hyytiäisen sekarotuinen uroskoira Ressu (s.16.7.1968 - k. 13.12.1988). Ressu oli 20 vuoden 4 kuukauden ja 27 päivän ikäinen, kun se päästettiin vanhuuden uneen.
Suomessa luonnonvaraisena tavattavat (4) koiraeläimet:
Heimo: koiraeläimet
Susi, Canis lupus, 130-140 cm + häntä noin 40 cm. Sudella yläleuan raateluhampaat
23,5-27 mm (koiralla enint. 22 mm) ja alaleuan raateluhampaat 27,5-30,5 mm
(koiralla enint. 26 mm). Suomen susikanta on arviolta noin 100 (-300) yksilöä.
Vuonna 1984 susikantamme oli jo peräti noin 300 yksilöä, mutta oli harventunut jo
vuoteen 1988 noin sataan yksilöön, joka on ollut lähes vakiosusikantamme sen
jälkeen.
Susi on harvalukuisena levinnyt koko Suomeen. Eniten sutta on entisessä Kymen
läänissä sekä Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin lääneissä, joissa sutta saa
metsästää 1.9.-31.3. välisenä aikana. Muulloin susi on rauhoitettu. Tarvittaessa
myönnetään poikkeuskaatolupia myös rauhoitusaikana, jos susi tekee
merkittävää vahinkoa ihmisille. Otollisissa oloissa susikanta voi kasvaa 30 %
vuodessa. On yllättävää, että susia on Suomen metsissä jatkuvasti vain hieman
yli sata, vaikka metsät ovat hirvieläimiä pullollaan. Sudet saavat pesäluolaansa
huhti-toukokuussa 4-6 pentua. Molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen
hoitoon ja saavat joskus apua lauman muilta jäseniltä. kerrallaan. Susi on
laumaeläin. Susi on rauhoitettu EU:ssa, mutta luvanvarainen metsästys voidaan
sallia tietyin ehdoin. Susi on nopein nisäkkäämme pitkällä matkalla.
Kettu, Vulpes vulpes, 60-85 cm + häntä noin 40 cm, paino 3-8 kg. Kettua tavataan
kaikkialta maassamme.Se menestyy erityisen hyvin ihmisasutuksen liepeillä.
Kettu on turkiseläin, jonka arvo vaihtelee muodin mukaan. Vuotuiset
kettusaaliimme ovat 20 000 - 30 000:n välillä. Suomessakin on ketuilla uhkanaan
kaksi vaarallista tautia: syyhypunkki(1970-luvulta alkaen) ja vesikauhu (vaarana
1990-luvulla). Vahingolliseksi julistetusta ketusta maksettiin tapporahaa vielä
vuoteen 1975 asti, mutta ketunpyynnin lisäännyttyä turkispyyntinä tapporahastakin
voitiin luopua. Kettujen kiima-aika on helmi-maaliskuulla. Kettu saa kerralla 4 - 8
sokeana syntyvää pentua. Naaraskettu poikueineen on rauhoitettu
touko-heinäkuun ajan. Muutoin kettua saa metsästyy ympäri vuoden.
Naali, Alopex lagopus, 50-65 cm + häntä 30 cm, paino 2,5 - 8 kg. Tavataan
harvinaisena Enontekiön, Inarin ja Utsjoen syrjäisillä tunturiseuduilla, erityisesti
Käsivarressa. Täysin rauhoitettu jo 1940. Naali on Suomessa uhanalainen -
mutta arktisilla alueilla jolkuttelee ja pesii edelleen runsaasti naaleja.
1980-luvun alkuvuosina arvioitiin naalikannaksemme noin 10-50 naalia, mutta
myyrä- ja sopuliköyhinä vuosina Suomessa ei ilmeisesti pesi yhtään naalia. Kun
ravintotilanne on naaleilla hyvä Suomen naalikantaan kuuluu taas jopa kymmeniä
perheitä.
1800-luvulla Suomen naalikanta laskettiin sadoissa ellei peräti
tuhansissakin. Sinikettu, joita Suomen turkistarhoissa on runsaasti, on
itseasiassa naalin tarhattu värimuunnos. Niitä tavataan joskus tarhoista
karanneina Pohjanmaalla ja Kainuussa. Mutta varsinaisia villejä naaleja on
varmimmin tavattavissa ja pesimäpuuhissa jäljellä enää Käsivarren suurtuntureilla
ja useimmat Suomen tunnetuista 20-30 pesäpaikasta sijaitsevat siellä. Naali voi
saada kerralla 6-8 joskus jopa yli 10 poikasta. Ihmisen ohella naalin pahin
vihollinen lienee kettu.
Supikoira, Nuctereutes procyonoides, 60-70 cm + häntä 15-25 cm, paino 3-9 kg,
levinneisyys: alkujaan itä-aasialainen laji, joka on eksynyt maahamme vuodesta
1941 lähtien ja nykyisin supikoira on levinnyt jo aivan koko Suomeen. Supikoira
on otettu myös tarhaukseen nimellä Suomensupi. Vuotuinen metsästyssaalis on
vaihdellut 10 000 -20 000 yksilön välillä. Tarhauksen turkistuotto on sitä
huomattavasti suurempi ja myös parempilaatuinen kuin luonnosta saatu.
Rauhoittamaton. Pennut, joita on tavallisesti 6-8, joskus jopa toistakymmentä,
syntyvät touko-kesäkuussa. Suomessa supikoiralla on tavattu 19 poikasta.
Supikoira on vuonna 1988 Suomeen levinneen raivotaudin levittäjä.
Yleisväritykseltää supikoira on mustan, ruskean ja valkoisen
kirjava ja sen tummaa naamaa kehystää valkea vyö. Sen korvat ovat
pyöreäkärkiset ja lähes kokonaan karvapeitteen sisällä. Se muistuttaa supia eli
pesukarhua.
Tärkeimmät kotieläinryhmät vuonna 1979 olivat:
naudat (1,8 milj. 1979), siat (1,2 milj. 1979), siipikarja (10,7 milj. 1979),
minkit (3,6 milj. 1979), siniketut (0,8 milj. 1979) ja porot (0,3 milj. 1979).
Lampaiden ja hevosten määrä on jatkuvasti vähentynyt, kun samanaikaisesti broileri- ja sinikettumäärät ovat lisääntyneet.
Suomi on liha- ja meijeritalousmaa, jonka tuotannossa munilla, turkistarhauksella ja porotaloudella on huomattava merkitys.
Saaliskoiraeläinten määrä kaudella 1993/1994:
eläin määrä
kettu 56 000
supikoira 99 000