Itä-Euroopassa myöhäispaleoliittisella kivikaudella asutus ulottui Liettuasta Kama-joella asti. Keski-Euroopasta siirtyi suunnilleen samoihin ilmastollisesti edullisiin aikoihin väkeä jopa Volgalle ja Oka-joella saakka noin vuosina 12000 - 10900 eKr. Hieman myöhemmin, viimeistään jääkauden päätyttyä Pohjois-Saksasta ja etenkin Puolasta ja Dnepr-joen suunnalta siirtyi asutusta Volgan ja Okan alueelle sekä Baltian eteläosiin. Myös Äänisjärven Peurasaarella suoritetut löydöt tukevat tätä Keski-Euroopan kansojen liikehtimistä. Itä-Euroopan myöhäispaleoliittinen perusväestö puhui luultavasti omia kieliään ja Keski-Euroopasta tullut väestö omiaan. Oletetaan, että uralilaisesta kantakielestä johdannaisineen tuli Itä-Euroopan ja länsi-Siperian yleiskielimuoto, koska tietyt uralilaista kantakieltä puhuneet yhteisöt menestyivät paremmin jääkauden jälkeisessä sopeutumisvaiheessa ja heidän kielensä saavutti johtavan kielen aseman.
Nykyisin tiedetään varmuudella, ettei enää päde vanha, klassiseksi käynyt teoria, jonka mukaan uralilainen eli suomalais-ugrilainen alkukoti olisi sijainnut Uralin vaiheilla tai Volgan mutkassa. Aivan varmaa on, etteivät nykysaamelaiset ole geneettisesti uralilaiseen kielikuntaan kuuluvaa kantauralilaista alkuyhteisöä, vaan heidän esivanhempansa edustavat täysin eri populaatiota, jossa mitä ilmeisimmin puhuttiin muuta kuin uralilaista kieltä. Uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan kantasaamen he ovat omaksuneet luultavasti vasta pronssikaudella toisen vuosituhannen alkupuolella eKr.
Nykyisen käsityksen mukaan suomalais-ugrilainen alkukoti on sijainnut huomattavasti Volgan mutkaa lännempänä itäisessä Keski-Euroopassa ja levittäytyi sieltä käsin pohjoiseen ja koilliseen noin 11 300 vuotta sitten eli noin vuonna 9300 eKr..
Noin vuonna 8800 eKr. Baltiaan vakiintui ns. Kundan kulttuuri, joka levisi kohti pohjoista ja koillista. Kulttuurit erilaistuivat asuinalueen laajetessa, mistä syystä on alettu puhua läntisestä ja itäisestä Kundasta. Noin vuoden 8300 eKr. tienoilla Kunda -kulttuurin pioneeriyhteisöt asettuivat Uudellemaalle ja Karjalan kannakselle Suomessa ja Itä-Karjalassa eräät kundalaiset pioneeriyhteisöt siirtyivät luoteeseen levinneen havumetsävyöhykkeen ja hirvikannan mukana. Kainuun asuttajat taas saapuivat todennäköisesti Vienanmeren suunnalta noin vuonna 8000 eKr. Rovaniemen seutu sai ensimmäiset asukkaansa noin vuosien 7300 - 7000 eKr. vaiheilla, jolloin siellä Luoteis-Venäjältä lähtöisin olleet yhteisöt kohtasivat alueelle jo hieman aiemmin saapuneen etelä-skandinaavisen ja Pohjanmeren rantoja pitkin saapuneen väestön.