Vanhempi roomalainen rautakausi

Suomen rautakauden tutkimuksen tärkeimpänä lähteenä ovat vainajille annettua esineistöä runsaasti sisältävät kalmistot. Ensimmäiset kalmistot olivat rannikkoalueella. Jo vanhemmalla roomalaisella rautakaudella suomalaiset ovat tutustuneet etelän viinikulttuuriin, mistä on todisteena löytynyt viinirypäleen siemeniäkin sekä mm. Vähästäkyröstä löytynyt pronssinen viinikauha, jonka on tehnyt capualainen L.Ansius Diodorus ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Vanhempi roomalainen rautakausi ulottuu ajanlaskumme taitteesta noin vuoteen 200 eKr. Vanhemmalta roomalaiselta rautakaudelta kalmistoja tunnetaan Porvoon seudulta Kokemäenjoen suulle ja erillisenä saarekkeena Etelä-Pohjanmaalta. Kalmistoja syntyi pitkin rannikkoa ääripisteinä Pyhtää ja Oulu. Tiheimmin kalmistoja oli Varsinais-Suomessa ja Kokemäenjoen suulla, mutta myös Etelä-Pohjanmaalle Kyröjoen seudulle nousi huomattava keskus.