Turkulainen nuorukainen Paavo Nurmi ei ollut mikään urheilijalahjakkuus, mutta hänen tinkimätön ja määrätietoinen harjoittelunsa oli hänen aikakaudellaan ainutlaatuista. Hän oli 1920-luvulla maailman kuuluisin urheilija, jonka valovoimaisuutta pystyi lähentelemään vain yhdysvaltalainen uimaritähti Johnny Weismuller, viisinkertaine olympiavoittaja ja myöhemmin elokuvien Tarzanina tunnetuksi tullut hurmuriatleetti. Yhdeksään olympiamitaliin on Nurmen lisäksi yltänyt yhdysvaltalainen pikajuoksija-pituushyppääjä Carl Lewis (1984-1996).
Paavo Nurmi ( 1897 - 2.10.1973 ), "Lentävä suomalainen" ("The flying Finn"), "Haamusuomalainen" ("The Phantom Finn") "Juoksijain kuningas", "Paavo Suuri", "Suuri vaikenija", yksi kaikkien aikojen parhaista juoksijoista, myöhemmin menestyksekäs liikemies. Saavutti vuosina 1920-33 mm. 9 olympialaista kultamitalia ja 3 hopeaa, 22 SM:ta, 2 Englannin mestaruutta ja 17 ME:tä. Valittiin myös vuoden 1932 olympiamaratonille, jolle estettiin osallistumasta lähinnä ruotsalaisten toimesta julistamalla ammattilaiseksi. Nurmi avioitui vuonna 1932 Sylvi Laaksosen kanssa, mutta liitto kesti vain kolme vuotta. Pariskunnan ainoa lapsi, poika Matti Johannes Nurmi (s. 14.11.1932) oli 1950-luvuylla SM-tason keskimatkojen juoksija ja toimii nykyisin Paavo Nurmen säätiön hallituksen puheenjohtajana.
Nurmi kilpaili kotimaisilla kentillä vielä ns. kansallisena amatöörinä vuoteen 1934. Valmensi suomalaiset juoksijat vuoden 1936 olympiakisoihin. Paavo Nurmelle myönnettiin Suomen Urheilun suuri ansioristi vuonna 1947. Nurmi sai kunnian sytyttää olympiatulen XV olympiadin kisojen avajaisissa Helsingin olympiastadionilla 19.7. 1952.
Paavo Nurmi oli koulutukseltaan koneteknikko, mutta omaisuutensa alkupääoman hän hankki juoksemalla ja onnistuneella pörsiikaupalla. Sittemmin hän toimi vaatekauppiaana, isännöitsijänä ja menestyksekkäänä rakennusurakoitsijanalNurmi perusti vuonna 1968 nimeään kantavan säätiön edistämään mm. sydän- ja verisuonitautien tutkimusta. Paavo Nurmesta on patsas olympiastadionin edustalla Helsingissä sekä patsaan kaksoiskappaleet Turussa ja Jyväskylässä ( Wäinö Aaltonen ).
Paavo Nurmesta on kirjoitettu 5 elämänkertaa, Toivo T.Kalla: Paavo Nurmi, Elämä, tulokset ja harjoitusmenetelmät (1925); Paavo Kivirikko-Mauno Koski: Paavo Nurmi (1965) ja Yksin aikaa vastaan - Paavo Nurmen elämänkerta (1975), Sulo Kolkka-Helge Nygrén: Paavo Nurmi. Lentävä suomalainen - The Flying Finn (1974) sekä Antero Raevuori: Paavo Nurmi, juoksijain kuningas (1988).
Paavo Nurmi voitti juoksu-urallaan 12 olympiamitalia:
1920 1 10 000 m 31.45,8
1920 1 maastojuoksu (noin 8000 m) 27.15,0
1920 1 maastojuoksu joukkue (1. Nurmi, 3. Liimatainen, 6. Koskenniemi)
1924 1 1500 m 3.53,6
1924 1 3000 m joukkue (1. Nurmi, 2. Ritola, 5. Katz)
1924 1 5000 m 14.31,2
2. Ville Ritola 14.31,4
1924 1 maastojuoksu (noin 10650 m) 32.54,8
2. Ville Ritola 34.19,4
1924 1 maastojuoksu joukkue (1. Nurmi, 2. Ritola, 12. Liimatainen)
1928 1 10 000 m 30.18,8
2. Ville Ritola 30.19,4
1920 2 5000 m 15.00,0
1928 2 3000 m esteet 9.31,2
1. Toivo Loukola 9.21,8
1928 2 5000 m 14.40,0
1. Ville Ritola 14.38,0
Paavo Nurmen syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 1997 Nurmi sai juhlarahan, erikoispostimerkin, juhlanäyttelyn Helsingissä Urheilumuseossa sekä Los Angelesissa, nimikko koulun Berliinissä, Turun urheilupuisto vihittiin Paavo Nurmen stadioniksi, Nurmen kotitalo Turussa Jarrumiehenkatu 4:ssä entistöitiin ja avattiin yleisölle, useita tv-ohjelmia eri maissa, pääjuhlassa Finlandiatalossa 13.6.97 läsnä mm. kv. olympiakomitean puheenjohtaja Antonio Samaranch.