Sorkkaeläinten nimi johtuu vimeistä varvasniveltä peittävästä kaviokynnestä, joka on tyypillinen kaikille tämän ryhmän eläimille. Ravinnokseen ne käyttävät kasvikunnan tuotteita, paitsi villisika on kaikkiruokainen. Meidän kotoiset sorkkaeläimemme ovat hirvieläimiä, joilla sarvet ovat täyteistä kovaa luuainesta ja kasvavat otsaluun kyhmystä.
Suomessa luonnonvaraisena tavattavat (8) sorkkaeläimet:
Heimo: sikaeläimet
Villisika, Sus scrofa, noin 1,5 m:n pituinen (+häntä n. 25cm) ja jopa 200 kg:n painoinen.
Villisika on levinnyt koko Suomeen Lappia lukuunottamatta. Villisika on
rauhoittamaton, mutta emoa, jolla on poikaset ei saa tappaa.
Heimo: hirvieläimet
Metsäkauris, Capreolus capreolus, pituus 100 -130 cm, korkeus noin 80 cm, paino
15-35 kg. Suomen pienin hirvieläin. Suomessa on Karjalan Kannaksen kautta
Suomeen alkuaan harhailemalla kulkeutunut pysyvä noin 200 yksilön
metsäkauriskanta Pohjanlahden perukassa ja Kaakkois-Suomessa. Lisäksi
Ahvenanmaalle on 1950- ja 1960-luvuilla istutettu metsäkaurista ja siellä on
nykyään noin 3000 yksilön kanta.
Valkohäntäpeura eli laukonpeura, Odocoileus virginianus, pituus130-150 cm ja
korkeus yli 80 cm. Minnesotan suomalaiset lahjoittivat vuonna 1934 viisi
valkohäntäpeuraa Vesilahden pitäjän Laukon kartanolle (tilalle) ja näistä neljästä
naaraasta kolme lisääntyi, joten valkohäntäpeuramme polveutuvat neljästä
yksilöstä. Nykyinen kanta on noin 15 000 yksilöä, kun se välillä oli jo yli 25 000
yksilöä (1970-luvun lopulla) ja valkohäntäpeurojen siintymisalue on koko
Lounais- ja Länsi-Suomi ja Oulun tienoilla on oma esiintymänsä.
Saksanhirvi, Cervus elapbus, pituus 1,7-2 m, korkeus 115 cm ja paino 160-195 kg.
Suomessa on saksanhirviä istutettu Inkooseen Hättön saarelle Barön saaristoon,
mutta eläimistä viimeinen kuoli 1970-luvun puolivälissä.
Kuusipeura, Cervus dama, pituus 1,3-1,5 m , häntä 16-19 cm, korkeus 85-90 cm,
paino 100-120 kg. Istutuksista on muodostunut luonnonvaraisesti elävät
kuusipeurakannat Inkoon saaristoon, Hyvinkään Kytäjälle ja Miraholmiin
Lounaissaaristossa. Inkoon ja Kytäjän kannat (Kytäjän kanta suurin - noin 300
yksilöä) ovat jo useita vuosia kestäneet pientä metsästystä. Ilman talviruokintaa
lajin menestyminen Suomessa olisi heikonpuoleista.
Hirvi, Alces alces, pituus 2,3-2,5 m, korkeus lapojen kohdalla jopa 2 - 2,2 m ja paino
keskimäärin 350 kg - mutta kookkaalla uroksella jopa yli 500 kg. Suurimmillaan
koko Suomen hirvikanta oli vuosina 1979-80 noin 150 000 yksilöä. Syksyllä 1994
oli hirviä Suomessa noin 116000. Metsästyksellä hirvikannat on sen jälkeen
pidetty kohtuullisempina. Nykyisin vuotuinen hirvenkaatomäärä on ollut
50 000 - 60 000 hirven välillä ja talvikanta metsästyskauden jälkeen
80 000 - 90 000 hirveä. Suurpedot ovat hirven ainoat luonnolliset viholliset, mutta
ne on metsästetty niin vähiin, että petojen vaikutus hirvikantaan on varsin
vähäinen. Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen nisäkäs.
Hirven levinnäisyys:
Poro, Rangifer tarandus tarandus, pituus 1,6 - 1,9 m , korkeus noin 1 m ja paino 150
kg. Vanhimmat poroa koskevat tiedot ovat Fennoskandiassa 800-luvulta, mutta
suurpodonhoidon katsotaan alkaneen vasta noin vuonna 1500. Porot ovat
luonnonvaraisesta tunturipeurasta kesytettyjä. Suomen poronhoitoalueella toimii
56 paliskuntaa ja yli 1-vuotiaita poroja on liki 200 000 ja vuotuinen teurasmäärä
on 40 000 - 60 000 poroa. Eräitä porotalouden termejä ovat mm. tokka = suuri
porolauma, rykimäaika = porojen kiima-aika, hirvas = täysikasvuinen urosporo,
vaadin = naarasporo
Metsäpeura, Rangifer tarancus fennicus, 1,6 - 1,9 m , korkeus noin 1 m ja paino noin
150 kg. Metsäpeura eli aikaisemmin luonnonvaraisena koko Suomessa, kunnes
viimeiset metsäpeurat ammuttiin vuoden 1880-tienoilla Kittilässä ja itärajan
erämaissa tämän vuosisadan alussa. Itä-Karjalassa metsäpeurakanta säilyi ja
sieltä itärajan takaa tulleista yksilöistä kehittyi 1960-luvulla Kuhmon Elimyssaloon
uusi lisääntyvä kanta ja nykyisin Kuhmossa talvehtii 500-600 yksilöä. Myös
Lieksassa on oma pieni populaationsa. Suomenselälle Kivijärvelle on siirretty
metsäpeuroja ja toivottavasti tästä laumasta alkaa Suomenselän uuden
peurakannan kasvu. Metsäpeura on poron alalaji.
Mufloni, Ovis musimon, mufloni on kesyn lampaan kantamuoto, joka on peräisin
Sardiniasta ja Korsikasta. Suomessa mufloneita on istutettu 1939 Inkoon
Hättöseen ja 1949 Porin edustalle Säppiin. Molemmilla saarilla on muutama
kymmen eläintä, ja talvella ne ovat täysin riippuvaisia ihmisen ruokinnasta.
Saalissorkkaeläinten määrä kaudella 1993/1994:
eläin määrä
hirvi 46 962
valkohäntäpeura 7 035
kuusipeura 39
metsäkauris 9
villisika 70
Ks. myös Nisäkkäät