Sorkkaeläimet

Sorkkaeläinten nimi johtuu vimeistä varvasniveltä peittävästä kaviokynnestä, joka on tyypillinen kaikille tämän ryhmän eläimille. Ravinnokseen ne käyttävät kasvikunnan tuotteita, paitsi villisika on kaikkiruokainen. Meidän kotoiset sorkkaeläimemme ovat hirvieläimiä, joilla sarvet ovat täyteistä kovaa luuainesta ja kasvavat otsaluun kyhmystä.

Suomessa luonnonvaraisena tavattavat (8) sorkkaeläimet:

Heimo: sikaeläimet

Villisika, Sus scrofa, noin 1,5 m:n pituinen (+häntä n. 25cm) ja jopa 200 kg:n painoinen.

Villisika on levinnyt koko Suomeen Lappia lukuunottamatta. Villisika on

rauhoittamaton, mutta emoa, jolla on poikaset ei saa tappaa.

Heimo: hirvieläimet

Metsäkauris, Capreolus capreolus, pituus 100 -130 cm, korkeus noin 80 cm, paino

15-35 kg. Suomen pienin hirvieläin. Suomessa on Karjalan Kannaksen kautta

Suomeen alkuaan harhailemalla kulkeutunut pysyvä noin 200 yksilön

metsäkauriskanta Pohjanlahden perukassa ja Kaakkois-Suomessa. Lisäksi

Ahvenanmaalle on 1950- ja 1960-luvuilla istutettu metsäkaurista ja siellä on

nykyään noin 3000 yksilön kanta.

Valkohäntäpeura eli laukonpeura, Odocoileus virginianus, pituus130-150 cm ja

korkeus yli 80 cm. Minnesotan suomalaiset lahjoittivat vuonna 1934 viisi

valkohäntäpeuraa Vesilahden pitäjän Laukon kartanolle (tilalle) ja näistä neljästä

naaraasta kolme lisääntyi, joten valkohäntäpeuramme polveutuvat neljästä

yksilöstä. Nykyinen kanta on noin 15 000 yksilöä, kun se välillä oli jo yli 25 000

yksilöä (1970-luvun lopulla) ja valkohäntäpeurojen siintymisalue on koko

Lounais- ja Länsi-Suomi ja Oulun tienoilla on oma esiintymänsä.

Saksanhirvi, Cervus elapbus, pituus 1,7-2 m, korkeus 115 cm ja paino 160-195 kg.

Suomessa on saksanhirviä istutettu Inkooseen Hättön saarelle Barön saaristoon,

mutta eläimistä viimeinen kuoli 1970-luvun puolivälissä.

Kuusipeura, Cervus dama, pituus 1,3-1,5 m , häntä 16-19 cm, korkeus 85-90 cm,

paino 100-120 kg. Istutuksista on muodostunut luonnonvaraisesti elävät

kuusipeurakannat Inkoon saaristoon, Hyvinkään Kytäjälle ja Miraholmiin

Lounaissaaristossa. Inkoon ja Kytäjän kannat (Kytäjän kanta suurin - noin 300

yksilöä) ovat jo useita vuosia kestäneet pientä metsästystä. Ilman talviruokintaa

lajin menestyminen Suomessa olisi heikonpuoleista.

Hirvi, Alces alces, pituus 2,3-2,5 m, korkeus lapojen kohdalla jopa 2 - 2,2 m ja paino

keskimäärin 350 kg - mutta kookkaalla uroksella jopa yli 500 kg. Suurimmillaan

koko Suomen hirvikanta oli vuosina 1979-80 noin 150 000 yksilöä. Syksyllä 1994

oli hirviä Suomessa noin 116000. Metsästyksellä hirvikannat on sen jälkeen

pidetty kohtuullisempina. Nykyisin vuotuinen hirvenkaatomäärä on ollut

50 000 - 60 000 hirven välillä ja talvikanta metsästyskauden jälkeen

80 000 - 90 000 hirveä. Suurpedot ovat hirven ainoat luonnolliset viholliset, mutta

ne on metsästetty niin vähiin, että petojen vaikutus hirvikantaan on varsin

vähäinen. Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen nisäkäs.

Hirven levinnäisyys:

Poro, Rangifer tarandus tarandus, pituus 1,6 - 1,9 m , korkeus noin 1 m ja paino 150

kg. Vanhimmat poroa koskevat tiedot ovat Fennoskandiassa 800-luvulta, mutta

suurpodonhoidon katsotaan alkaneen vasta noin vuonna 1500. Porot ovat

luonnonvaraisesta tunturipeurasta kesytettyjä. Suomen poronhoitoalueella toimii

56 paliskuntaa ja yli 1-vuotiaita poroja on liki 200 000 ja vuotuinen teurasmäärä

on 40 000 - 60 000 poroa. Eräitä porotalouden termejä ovat mm. tokka = suuri

porolauma, rykimäaika = porojen kiima-aika, hirvas = täysikasvuinen urosporo,

vaadin = naarasporo

Metsäpeura, Rangifer tarancus fennicus, 1,6 - 1,9 m , korkeus noin 1 m ja paino noin

150 kg. Metsäpeura eli aikaisemmin luonnonvaraisena koko Suomessa, kunnes

viimeiset metsäpeurat ammuttiin vuoden 1880-tienoilla Kittilässä ja itärajan

erämaissa tämän vuosisadan alussa. Itä-Karjalassa metsäpeurakanta säilyi ja

sieltä itärajan takaa tulleista yksilöistä kehittyi 1960-luvulla Kuhmon Elimyssaloon

uusi lisääntyvä kanta ja nykyisin Kuhmossa talvehtii 500-600 yksilöä. Myös

Lieksassa on oma pieni populaationsa. Suomenselälle Kivijärvelle on siirretty

metsäpeuroja ja toivottavasti tästä laumasta alkaa Suomenselän uuden

peurakannan kasvu. Metsäpeura on poron alalaji.

Mufloni, Ovis musimon, mufloni on kesyn lampaan kantamuoto, joka on peräisin

Sardiniasta ja Korsikasta. Suomessa mufloneita on istutettu 1939 Inkoon

Hättöseen ja 1949 Porin edustalle Säppiin. Molemmilla saarilla on muutama

kymmen eläintä, ja talvella ne ovat täysin riippuvaisia ihmisen ruokinnasta.

Saalissorkkaeläinten määrä kaudella 1993/1994:

eläin määrä

hirvi 46 962

valkohäntäpeura 7 035

kuusipeura 39

metsäkauris 9

villisika 70

Ks. myös Nisäkkäät