Hyönteiset

Hyönteiset vaikuttavat hyvin monin tavoin ihmisten elämään ja elinmahdollisuuksiin. Hyönteinen koostuu kolmesta osasta, päästä, keskiruumiista ja takaruumiista. Hyönteiset ovat ainoita siivekkäitä selkärangattomia eläimiä, jotka pystyvät myös lentämään, mutta siivettömiä hyönteisiäkin on paljon.

Maailmassa on noin 30 miljoonaa eri hyönteislajia ja ne muodostavat suunnilleen 90 % kaikista tunnetuista maaeläinlajeista ja kasveista. Hyönteisten esi-isät elivät kosteassa ympäristössä ja olivat suojattomia ja matomaisia, mutta hyönteisille on tyypillistä kova, kitiininen ulkokuori. Pienimmät hyönteiset (eräät loiskimalaiset) ovat neljännesmillin pituisia ja ainoastaan 0,005 gramman painoisia (eräs loiskimalainen sekä tyhjävatsainen zonatus-täiden koiras). Suurimmat hyönteiset ovat noin 30 cm pitkiä. Keskiafrikkalaiset goljatkuoriaat ovat 11 cm:n mittaisia ja 70 - 100 gramman painoisia. Borneon sademetsien sauvasirkan Lontoossa Britannian luonnonhistoriallisen museon ennätysyksilö on 32,8 cm ja jalat mukaan lukien 54,6 cm. Thaimaan ja Malesian rajalla elävä nimeämätön heinäsirkkalaji on 25,4 cm:n pituinen ja pystyy 4,6 m:n loikkiin.

Hyönteisten sopeutumiskyky on lähes rajaton. Hyönteisiä on lähes kaikkialla. Hyönteisille on tyypillistä muodonmuutos. Eräät kaksisiipiäisten edustajat (kiiliäinen ja lehmipaarma), kiitäjät ja paksupääperhoset kykenevät lentämään jopa 39 km/h nopeudella.Eräs australialainen sudenkorento saavuttaa lyhyissä pyrähdyksissä jopa nopeuden 58 km/h. Maalla elävät tropiikin torakat saavuttavat jopa nopeuden 5,4 km/h eli liikkuvat 50 kertaa oman pituutensa sekunnissa.

Eräät hyppivät kovakuoriaiset ovat saavuttaneet 2300 g:n voiman (g = maapallon vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys 9,81 m/s). Joidenkin jalokuoriaisten toukkavaihe voi kestää jopa 47 vuotta. Suurimman hyönteisen munan, 1,3 cm:n pituisen munan munii malesialainen sauvasirkka. Suurimmat torakat löytyvät Kolumbiasta, ennätysyksilö oli 9,8 cm:n pituinen ja 4,7 cm:n levyinen. Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä suurimmat surenkorennot ovat 12 cm:n pituisia ja siipien kärkiväliltään noin 19 cm. Burmassa elävän pienimmän surenkorentolajin eräs yksilö oli 18 mm:n pituinen ja sen siipien kärkiväli oli 17,6 mm.

Lähes kaikilla aikuisilla hyönteisillä on yksi pari tuntosarvia, joissa on tunto- ja hajuaistimia. Hyönteisillä on näköaistiminaan verkko- ja pistesilmiä, monilla hyönteisillä molemmat. Hyönteisten keskiruumis jakautuu kolmeen jaokkeeseen, joissa kussakin on raajapari. Lähes kaikilla täysikasvuisilla hyönteisillä on kolme raajaparia. Jos hyönteisellä on siivet, ne ovat kahdessa peräpäänpuoleisessa osassa - ei koskaan päänpuoleisessä keskiruumiissa.

Hyönteisten veri, jota voi olla jopa 75 % hyönteisten ruumiinpainosta, koostuu herasta ja verisoluista. Vain harvoilla hyönteisillä on veressään hemoglobiinia eikä verellä yllensä olekaan hyönteisillä hapenkuljetutehtävää, kuten esimerkiksi ihmisillä. Kaikki aikuiset hyönteiset saavat happensa ilmasta. Hengitys tapahtuu ilmaputkiston kautta. Hengitysputket avautuvat ulkoilmaan hengitysaukkojen eli stigmojen kautta.

Hyönteisten hermosto on kehittyneempi kuin muilla selkärangattomilla. Alkuperäiset kolme ensimmäistä hermosolua muodostavat aivot, jotka ympäröivät ruokatorven. Hyönteisillä on myös aistimia, jotka tuntevat lämmön tai kosteuden muutokset.

Hyönteiset jaetaan siivettömiin ja siivellisiin hyönteisiin. Suomen siivettömiä hyönteisiä ovat kolmisukahäntäiset, kaksisukahäntäiset, esihyönteiset ja hyppyhäntäiset. Suomen siipikantaisia hyönteisiä ovat päivänkorennot, sudenkorennot, koskikorennot, suorasiipiäiset, pihtihäntäiset, kehruujalkaiset, torakat, jäytiäiset, väiveet ja täit, nivelkärsäiset, luteet, yhtäläissiipiäiset, ripsiäiset, verkkosiipiäiset, kärsäkorennot, perhoset, vesiperhoset, kaksisiipiäiset, kirput, pistiäiset, kovakuoriaiset ja kierresiipiäiset.

Suurin Suomessa tavattava hyönteinen on harvinainen musta jättivedensuosija (Hydrous piceus), joka voi kasvaa 47 mm pitkäksi. Suurin Suomessa tavattu perhonen on pääkallokiitäjä (Acheronttia atropos). Sen siivenkärkien väli on 12,5 cm. Päiväperhosista on suurin haapaperhonen (Limenitis populi), jonka siipien kärkiväli on 9 cm. Vertailun vuoksi on hyvä tietää, että Papua-Uudessa Guineassa elävän Ornithoptera alexandraen naaraiden, maailman suurimpien perhosten siipienväli voi olla jopa yli 28 cm ja paino yli 25 g. Suomen pienin perhonen on kääpiökoiden heimoon kuuluva Stigmella magdalenae, jonka siipien kärkiväli on 3,5 - 4,5 mm. Pienin päiväperhomme on Cupido minimus, jonka koko on 16 - 25 mm.

Suomen hyönteisistä äänekkäimpiä lienevät lehtohepokatti (Tettigonia viridissima) ja idänhepokatti (Tettigonia cantans), joiden siritys kantaa noin 200 metrin päähän. Ritariperhosella (Papillo machaon) on hitaimmat siiveniskut kuin millään muulla maailman hyönteisellä. Hyönteisten keskimääräinen siiveniskunopeus on 460 - 635 kertaa minuutissa. Forcipomyla-suvun pikkuhyttysillä siiveniskunopeus on jopa 62 760 kertaa minuutissa, mikä on tiettävästi eläinkunnan nopein lihasliike.

Ks. myös Niveleläimet Suomen eri hyönteislahkojen edustajia ja 7 muuta
Suomen hämähäkkejä Suomen kovakuoriaisia
Suomen perhosia Suomen pistiäisiä Suomen päiväperhosia