Suomusjärven kultturin ajalta noin 6500-4200 eKr. asutuslöytöjä on jo lähes koko Suomesta. Maanviljelyä ei silloin Suomessa tunnettu, vaan elatus hankittiin kalastuksella, metsästyksellä ja luonnontuotteiden keräilyllä. Koira oli silloin ihmisen ainoa kotieläin. Kalastuksen takia asutus keskittyi silloin rannikoille, etenkin silloisille merenrannikoille, joilla oli mahdollisuus myös hylkeenpyyntiin. Orgaanisista aineista tehtyjä kalastusvälineitä on löydöissä vähän. Enemmän on löytynyt metsästysaseita, kuten keihäänkärkiä, nuolenkärkiä ja nuijakiviä. Alajärveltä on mm. löytynyt koristeltu vuolukivinen nuijanpää. Ks Alajärvi
Asuinpaikoilta säilyneitten palaneitten luunsirujen perusteella on todettu, että tavallisinta riistaa olivat hirvi, majava ja hylje. Noilta ajoilta ovat peräisin hirveä ja karhua esittävät puiset ja kiviset eläimenpääveistokset. Tuon ajan ihmisten riippuvuus luonnonantimista pakotti liikkuvaan elintapaan. Vuodenaikojen mukaan siirryttiin aina sinne, mistä elanto oli parhaiten saatavissa. Luultavasti jokaisella pyyntikunnilla oli oma, ehkä laajakin alueensa, jossa se teki vuotuisen kierroksen. Suomusjärven kulttuurin kautta sanotaan esikeraamiseksi ajaksi, koska saviastioita ei vielä silloin tunnettu. Suomusjärven kultturin alkuaikoina keramiikkaa valmistettiin Lähi-idässä ja Tanskassa joskus 5400-5200 eKr. lähtien, jolloin maanviljely oli jo saavuttanut Kaakkois-Euroopan. Astiaintekotaito opittiin Suomessa vuoden 4200 eKr. vaiheilla, ilmeisesti ensimmäiseksi Kaakkos-Suomessa. Samoihin aikoihin tanskalaiset alkoivat viljellä maata ja lähi-idässä opittiin kuparin käyttö.
Ks Asutus Suomessa , Suomen kampakeraaminen kulttuuri , Suomen vasarakirveskulttuurin aika , Kiukaisten kulttuuri ja Kivikautinen elämä Suomessa