Suomen maantieteellisiin varhaisiin syntyvaiheisiin liittyy Hämeen meri -vaihe lähes 2000 miljoonaa vuotta sitten, mutta tarkempaa tietoa on saatavilla vasta Suomen esihistoriallisen vaiheen ajoilta viimeisimmän jääkauden päättymisen jälkeen. Suomen esihistoriallinen vaihe käynnistyi, kun yli 10 000 vuotta sitten Suomen alue alkoi vapautua jääkautisen mannerjäätikön alta. Aluksi mannerjäätikkö patosi Itämeren alueen Baltian jääjärveksi. Baltian jääjärvi syntyi noin 11 000 - 12 000 vuotta sitten. Noin vuonna 10 000 eKr. sulavan mannerjään reuna oli nykyisen Suomen etelärannikon kohdalla.
Noin vuonna 8900 - 8700 eKr. jään reuna oli Salpausselkien kohdalla ja Laatokka syntyi noin vuonna 8000 eKr., jolta kaudelta on Antrean Korpilahden verkkolöytö. Yoldiavaihe syntyi noin 10 200 - 9000 vuotta sitten jäätikön reunan vetäytyessä pohjoiseen ja leveän salmen avautuessa Keski-Ruotsin kohdalla valtamereen, jolloin Itämeren Yoldiavaihe alkoi. Yoldiavaihetta seurasi Ancylusvaihe , jota kesti noin 2000 vuotta. Ancylysjärvi syntyi, kun maankohoaminen tukki em. salmen noin vuonna 7500 eKr. ja muutti Itämeren taas järveksi, jonka lasku-uoma oli Tanskan salmien kohdalla. Noihin aikoihin viimeiset mannerjään rippeet hävisivät Suomen alueelta.
Raskas jäätikkö oli painanut maankuorta niin, että jäätikön sulamisen jälkeen valtaosa Suomen alueesta oli veden alla, ja vain idässä ja pohjoisessa jäi alueita kuiville. Valtavasta taakastaan
päässyt maa alkoi kuitenkin nopeasti kohota, ja manner lisääntyi. Maan jatkuvasti kohotessa sisämaan järvet kuroutuivat vähitellen itsenäisiksi. Noin vuosina 6500-6000 eKr. syntyivät Saimaa , Päijänne ja Näsijärvi . Tanskan salmien avartuminen yhdisti Itämeren taas valtamereen noin 6000 - 5500 eKr. Noin 7500 - 3000 vuotta sitten oli Litorinavaihe . Litorinameren aikana maamme karttakuva alkoi jo olla tunnistettavissa. Noin vuonna 5000 eKr. syntyi Kokemäenjoki ja Kokemäenjoen vesistö alkoi muodostua. Suomusjärven kulttuurin aikana (noin 6500-4200 eKr.) asutus levisi yli koko maan. Noin vuonna 4500-4000 eKr. syntyi Kymijoki ja Kymijoen vesistö alkoi muodostua. Noin vuonna 3000 eKr. syntyi Vuoksi ja Vuoksen vesistö alkoi muodostua. Litorinameri on vähitellen muuttunut valtameriyhteyden kaventuessa nykyiseksi vähäsuolaiseksi Itämereksi ja Suomenmaan muotoja on voimakkaammin muuttanut viimeisten 9000 vuoden aikana maankohoaminen.
Useimmat Suomen järvistä ovat alunperin laskeneet pohjoiseen tai luoteeseen, mutta maan kohotessa sielläpäin nopeammin kuin etelässä, veden juoksu hidastui, aiheutui tulvia järvialtaiden eteläosissa, kunnes lopulta puhkesi uusia lasku-uomia. Saimaa laski alussa Pielaveden kautta Päijänteen pohjoisosiin ja sieltä Pohjanlahteen. Noin vuonna 4100 eKr. Päijänne sai uuden uoman etelään, ja Saimaa laski siihen Ristiinan ja Lappeenrannan kautta, kunnes sen vedet noin vuonna 3000 eKr. puhkaisivat Salpausselän Vuoksenniskan kohdalla.
Suomessa on sukupuuttoon kuolleista eläimistä löydetty mammutin luita ja hampaita useilta eri paikkakunnilta (mm. Helsinki, Iijoki, Nilsiä, Tuulos). Vanhemmat eläinlöydökset ovat tundraporon sarvi noin 30 000 vuoden takaa ja naalin pää noin 10 000 vuoden takaa.
Ks. myös Suurjärvet ja Suuret vesistöt sekä Syvänteet
Suomen geologia Suomen ilmasto Suomen kansat ja kielet
Suomen kartoitus Suomen pinnanmuodot ja vesistöt
Ks. myös Karttakeskus ja Alkutuotanto
Ks. lisää seuraavista aihepiireistä :