Yli 10 000 vuotta sitten alkoi Suomen alue vapautua jääkautisen mannerjäätikön alta. Aluksi ihmisasutukselle oli vain vähäisiä mahdollisuuksia, sillä raskas jäätikkö oli painanut maankuorta niin, että jäätikön sulamisen jälkeen valtaosa Suomen alueesta oli veden alla, ja vain idässä ja pohjoisessa jäi alueita kuiville. Valtavasta taakastaan päässyt maa alkoi kuitenkin nopeasti kohota, ja manner lisääntyi. Asutus Suomessa saattoi alkaa vasta jääkauden jälkeen. Vanhimmat löydöt, Askolan kulttuuri, ovat ajalta ennen 7000 eKr. Suomusjärven kulttuurin aikana (noin 6500-4200 eKr.) asutus levisi yli koko maan. Kampakeraamisen kulttuurin kaudella (noin 4200-2000 eKr.) tunnettiin jo saviastiat, mutta ei maanviljelyä. Ilmeisesti vasta Lounais-Suomeen tulleen vasarakirveskulttuurin aikana (noin 2500-2000 eKr.) alettiin viljellä maata. Maan kulttuurikehitys jatkui nyt kahdella linjalla; sulautuessaan alueensa aikaisempaan asutukseen Suomen vasarakirveskulttuurin aika synnytti Kiukaisten kulttuurin (noin 2000-1500 eKr.) ja Sisä- ja Pohjois-Suomessa kehitys jatkui kampakeraamisella pohjalla.