Suomen aika

Helsingin aika eli Suomen aika määrättiin 1860-luvulla Venäjän tsaarin määräyksestä koko Suomessa käytettäväksi viralliseksi ajaksi eli kellonajaksi - tsaari määräsi, että koko Suomessa rautateillä käytetään samaa aikaa. Lennättimen ja rautatien avulla Helsingin aika otettiin nopeasti Suomessa käyttöön. Viidestoista pituuspiiri Greenwichistä itään kulkee Ruotsin halki, ja siksi Ruotsin virallinen aika on tunnin Greenwichin aikaa edellä. Suomelle tämä Keski-Euroopan aika on liian myöhäinen, ja siksi meillä käytetään Itä-Euroopan aikaa, joka määräytyy 30. itäisen pituusasteen ukaan.Itse asiassa nykyään Helsingin ja Suomen aika menee paikallisen Lieksan ja Joensuun eikä Helsingin ajan mukaan, sillä Lieksa sijaitsee täsmällisesti 30. itäisellä pituuspiirillä, jonka aika on otettu vapusta1921 alkaen Suomessa virallisena aikana käyttöön. Helsingin paikallisaikaa käytettiin koko Suomen virallisena aikana vuodesta 1860 vuoden 1921 vappuun saakka, jolloin siirryttiin Suomen vyöhykeaikaan siirtämällä Suomen kelloja eteenpäin 20 minuuttia 1 sekuntia.

Koko Suomi mahtuisi idästä Ilomantsin Hattuvaaralta Kilpisjärvelle länteen aikaeroiltaan 45 minuuttiin, jos paikallisia aikoja yhä tarkoin käytettäisiin. Silloin esimerkiksi Kotkan aika kulkisi yhä 10 minuuttia Helsingin ajan edellä. Aikavyöhykkeistä päätettiin satakunta vuotta sitten kansainvälisessä kongressissa, jossa maapallo jaettiin luonnon ehdoilla 24 vyöhykkeeseen, jotka poikkeajat tunnilla toisistaan. Samalla suositeltiin, että jokainen maa valitsee lähinnä oman vyöhykkensä, jotta luonnon, auringon, aika näyttäisi mahdollisimman hyvin yhtä kellonajan kanssa. Kun aurinko jo nousee Joensuussa, saavat rovaniemeläiset ja jyväskyläläiset ihailla auringonnousua 15 minuuttia , helsinkiläiset 20 minuuttia, tamperelaiset 25 minuuttia, turkulaiset yli 30 minuuttia ja ahvenanmaalaiset noin 40 minuuttia myöhemmin.

Vuodesta 1981 Suomessa on ollut käytössä Suomen kesäaika, jota tosin kokeiltiin jo sotavuonna 1942. Kesäaika tarkoittaa sitä, että vuoden valoisimpien kuukausien ajaksi kellot on siirretty tunnilla eteenpäin eli töihin lähdetään tunnin verran "normaalia" aikaisemmin. Kesäaika alkaa maaliskuun lopun viikonvaihteessa, jolloin kellot sunnuntaina aamuyöllä kello 3 siirretään osoittamaan 4:ää. Takaisin normaaliaikaan palataan syyskuun lopun viikonvaihteessa, jolloin siirto tehdään päinvastaiseen suuntaan. Siirtymähetkiksi on valittu lauantain ja sunnuntain välinen yö, koska muutoksesta silloin on vähiten haittaa. Siirtyminen vie keväällä yhden tunnin yöunesta, mutta vastaavasti syksyllä saadaan nukkua yksi ylimääräinen tunti. Kesäajan alkuperäinen tarkoitus on sovittaa ihmisten valveillaolo valoisaan aikaan, jolloin samalla säästetään energiaa, koska keinovalaistusta tarvitaan vähemmän.

Suomen virallinen aika saadaan Espoon Otaniemestä, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen sähkötekniikan laboratoriosta. Laboratoriossa on ajan kansallinen mittauspaikka, jonka kelloa vertaillaan päivittäin eri maiden aikamerkkiasemien signaaleihin. Otaniemen kello on jatkuvasti oikeassa niin tarkasti, ettei sen virhemahdollisuus ole edes sekunnin miljoonasosaa. Otaniemen kellosta on kaapeliyhteys Yleisradioon, jonka aikamerkki on siten tahdissa virallisen ajan kanssa. Aikamerkin piippausten sarjassa oikea ajanhetki on viimeisen eli kuudennen piippauksen alku. Ajanmääritys perustuu nykyään kansainväliseen atomiaikaan, joka saadaan kahdeksan eri puolilla maapalloa olevan laboratorion atomikellojen lukeman keskiarvona. Suomen virallinen aika määritetään Otaniemessä, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen sähkötekniikan laboratorion atomikellolla, joka antaa tarkan ajan myös Yleisradion aikamerkkeihin.

Aikavyöhykkeiden perusajaksi on maailmassa otettu Greenwichin eli nollamediaanin aika. Maailman nollamediaani kulkee Englannin Greenwichissä ja pituuspiirejä on 180. Maailman 180. pituuspiiri kulkee Beringin salmen keskeltä Tyynenmeren poikki, Australian itäpuolelta etelänavalle. Sitä kutsutaan kansainväliseksi päivämäärärajaksi : rajan yli mentäessä vuorokausi vaihtuu. Venäjällä aikavyöhykkeitä on maakohtaisesti eniten, mutta paljon niitä on vaihteluvälin mukaan myös Yhdysvalloilla, jos mukaan luetaan myös siirtomaat. Itse mantereella Yhdysvallat noudattaa neljää aikavyöhykettä. Sen sijaan laaja-alaisessa Kiinassa on käytössä vain yksi virallinen aika, joten siellä kellot näyttävät auringon suhteen väärin.

Ks. aihepiiristä myös Kellonajat kaupunkeittain ja Kellonajat maittain