Pekka Halonen (23.9.1865 Lapinlahti - 1.12.1933 Tuusula) taidemaalari, maanviljelijän poika. Opiskeli mm. Pariisissa. Ensimmäistä kertaa hänen töitään oli näytteillä 1891. Taiteilijana hänestä tuli suomalaisen maiseman mestari. Suomen luonnon kuvaajana hän oli ehkä kaikkein leimallisin. Selkeä monumentaalinen muoto ja läheinen luonnontunne. Esimerkiksi Sydänmaan lampi (1891) ja Talvimaisema (1896). Maalasi myös kansallisromanttisesti 1890-luvulla (1895-96). Suomalaisuus ja Karjala-innostus olivat Haloselle tyypillisiä 1890-luvulla. Vuonna 1892 hän maalasi Sortavalassa, missä hän silloin löysi oman taiteilijalaatunsa. Hän edustaa ns. kultakautta Suomen maalaustaiteessa. Hänen taiteilijauransa merkittävimpiä teoksiaan ovat : Niittomiehet (1891), Sydänmaan lampi (1891), Oijustie (1892), Vainolaista vasaan (1896), Ateria (1899), Huurretta (1899), Heinäkuormia (1899), Tietäjän kumarrus (1900), Avannolla (1900), Tienraivaajia Karjalassa (1900), Syksyinen raita (1907), Työstä lähtö (1907) ja Tukinuitto (1925). Sai professorin arvon vuonna 1925. Hänen taiteilijakotinsa Halosenniemi Tuusulassa on nykyisin museona.
Kuva Halosen maalauksesta Tienraivaajia Karjalassa (198x238 cm) vuodelta 1900 Antellin kokoelmassa Ateneumin taidemuseossa :
Kuva Halosen maalauksesta Heinäkuormia vuodelta 1899 (yksityiskokoelmasta) :
Kuva Halosen maalauksesta Töistä lähtö vuodelta 1907 Pohjanmaan museossa Vaasassa :
