Zacharias Topelius

Zacharias "Sakari" Topelius (Uudenkaupungin mlk 14.1.1818 - Sipoo 12.3.1898) kirjailija, , lehtimies, historiantutkija, fil. toht., yhteiskunnallinen vaikuttaja. Topeliuksen muisto on rooliutunut kolmelle taholle, "satusedän", Suomen maan ja maiseman kuvaajan sekä suomalaisen historiallisen romaanin perustajan hahmoihin. Hän oli Runebergin ja Snellmanin tavoin kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Sakari Topelius syntyi Kudnäsin kartanossa.

Runebergin opetuksessa hän pääsi yliopistoon jo 1833 ja väitteli 1847 tohtoriksi muinaissuomalaisten naimatapoja koskevalla tutkimuksella. Topelius nimitettiin 1854 Helsingin yliopiston Suomen historian ylimääräiseksi professoriksi. Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina hän toimi 1863 - 76 ja yleisen historian professorina 1876-78, yliopiston rehtorina 1875-78. Topeliuksen kootut teokset Samlade skrifter ilmestyivät 34 niteenä 1904-07. Myöhemmin on julkaistu päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa; julkaisematonta aineistoa on arkistossa edelleenkin. Topeliuksen kirjallinen toiminta liittyy läheisesti hänen toimintaansa lehtimiehenä ja historiantutkijana, esim. romaanit julkaistiin alun perin jatkokertomuksina hänen 1842-60 toimittamassaan Helsingfors Tidningarissa. Esikoisteoksena pidetään Onko Suomen kansalla historiaa? (Äger finska folket en historie?, 1845). Jo nuorena Topelius suuntautui myös maantieteen popularisointiin laatiessaan tekstin ensimmäiseen laajaan esittelevään teokseen Finland framstäldt teckningar (1845-52). Sitä seurasi myöhemmin mm. vuosikymmeniä luettu Maamme-kirja (Boken om vårt land, 1875).

Topeliuksen muisto on rooliutunut kolmelle taholle, "satusedän", Suomen maiseman kuvaajan sekä suomalaisen historiallisen romaanin perustajan hahmoihin.. Hänen laaja ja monipuolinen tuotantonsa käsittää runoja, näytelmiä, romaaneja, satuja, matkakirjoja ja oppikirjoja. Tunnetuimpia hänen runoistaan ovat kauniit laulut Kesäpäivä Kangasalla, jonka sävelsi Gabriel Linsén , ja En etsi valtaa loistoa, mutta myös hänen aaterunonsa Jäänlähtö Oulujoesta ja Kevät 1848 . Kuten näille runoille on myös hänen koko tuotannolleen ominaista syvä isänmaallisuus ja idealismi. Hänen parasta proosatuotantoaan edustavat hänen romanttis-historialliset teoksensa Väskärin kertomukset (1851-60) ja Talvi-iltain tarinoita (3 osaa, 1880-97), jotka kuuluvat maamme kirjallisuuden klassikoihin. Näiden teosten rinnalla Topeliuksen parhaimpaan tuotantoon kuuluvat hänen satunsa Koivu ja tähti, Prinsessa Ruusunen ja Sampo Lappalainen. Satujen lisäksi hän kirjoitti lapsille lukukirjoja: Luonnon kirja (1856) ja Maamme kirja (1875). Topelius kuuluu eittämättä maamme kirjallisuuden suuriin nimiin. Topeliuksen kootut teokset julkaistiin suomeksi 1930-32 ja Valitut teokset (9 osaa) 1949-50. Hän on Zacharias Topelius vanhemman (1781-1831) poika. Hänen isänsä on puolestaan Mikael Toppeliuksen (1734-1821) poika.

Ks M.Toppelius ja Topelius Zacharias vanhempi sekä Topelius-palkinto

Kaunokirjailijana Topelius aloitti runoilla (Ljungblommor I-III, 1845-54). Runous oli hänelle vaivatonta, ja sävellettynä se on tullut hyvin tunnetuksi (Kesäpäivä Kangasalla, Sylvian joululaulu). Ajankohtaisiin tapauksiin liittyvät runot kertovat luottamuksesta johdatukseen, uskosta valistukseen ja uhrautuvaan työhön sekä isänmaalliseen ja yleisinhimilliseen idealismiin. Ensimmäinen näytelmä 50 vuotta myöhemmin (Efterfemtio år) esitettiin 1851. Sittemmin ilmestyi lukuisia draamallisia tekstejä, mm. Regina von Emmeritz (1854, suom.), Paciuksen säveltämät romanttinen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys (Kung Karls jakt, 1852) ja satunäytelmä Kypron prinsessa (Prinsessan af Cypern, 1881), lasten satunäytelmiä kuten Adalminan helmi ja Lintu Sininen sekä suorasanainen Hangon silmä (Hangös öga, 1867). Sadut, toistakymmentä kokoelmaa vuodesta 1847, koottuina Lukemisia lapsille I-VIII (Läsning för barn, 1865-96), hyödyntävät kansainvälistä satuaineistoa ja kansansatuja, joskus omia lapsuudenkokemuksia. Niiden moraalisena sanomana ovat oikeudentunto, velvollisuus, suvaitseva uskonnollisuus ja ihanteellinen patriotismi.

Historiallisten romaanien ja novellien julkaisutapa jatkokertomuksina on vaikuttanut teosten rakenteeseen. Heikkoudet eivät kuitenkaan kiistä Topeliuksen taitoa kuvata eri säätyjä edustavien tyyppihenkilöiden kautta pitkää ajanjaksoa Suomen historiassa 1600-luvulta 1800-luvulle Välskärin kertomuksissa (Fältskärns berättelser, kirjana 1853-67). Suppeista romaaneista tai laajoista novelleista koostuvat Talvi-iltain tarinoita I-III (Vinterkvällar, 1880-97) ja Tähtien turvatit (Planeternas skyddslingar, myöhemmin Stjärnornas kungabarn, 1886-87, kirjana 1889). Muita teoksia kertomukset Rautakylän vanha paroni (Gamla baron på Rautakylä, 1849) ja Linnaisten kartanon viheriä kamari (Gröna kammarn på Linnais gård, 1859), Lehtisiä mietekirjastani (Blad ur min tankebok, 1898), Elämäkerrallisia muistiinpanoja (Självbiografiska anteckningar, 1922). Kootut teokset I-XIII (1930-32), Valitut teokset I-IX (1949-50).