Yleisimmät nimet

Uudessa suomalaisessa suomenkielisessä allakassa on kaikkiaan 752 etunimeä, joka kattaa yli 90 % kaikkien suomenkielisten kansalaisten etunimistä. Vuonna 1982 tehdyn tutkimuksen mukaan havinaisia etunimiä on tuhansittain, mutta niiden haltijoita on vain muutama prosentti koko väestöstä. Sellaisia nimiä, jotka on viimeisten sadan vuoden aikana annettu vähintään kymmenelle henkilölle, on kaikkiaan noin 5000, ja yli sata kertaa annettujen määräkin on 1755. Jos saman nimen erilaiset asut (kirjoitusasua myöten) lasketaan eri nimiksi, Suomessa on vuosien 1880-1980 aikana annettu noin

35 000 erilaista etunimeä. Nykyväestön keskimäärin yleisimmät etunimet ovat miehillä Matti, Erkki, Pentti, Kari, Heikki, Timo, Eino, Veikko, Pekka ja Antti sekä naisilla Anna (joka on Suomen yleisin ja lienee eri nimiasuineen koko maailman toiseksi yleisin naisennimi Marian jälkeen), Aino, Eeva, Ritva, Tuula, Eila, Leena, Pirjo, Pirkko ja Anja. Naisten nimistä on jatkuvasti ollut tasaisessa suosiossa vain Eeva, sillä Liisan, Leenan, Annan ja Marian suosiossa ajalliset erot ovat paljon selvempiä. Miesten nimistä on jatkuvasti ollut tasaisessa suosiossa Jaakko, Mikko ja Antti, seuraavina Heikki, Martti ja Paavo.

Vanhoista kalenterinimistämme on huomattava osa sellaisia, jotka ovat peräisin ainakin parin vuosituhannen takaa hepreasta, kreikasta, latinasta tai germaanisista kielistä. Useiden nimien alkuperä juontaa kielellisesti vielä paljon kauemmaksikin - aina akkadiin, egyptiin, arabiaan tai armeniaan. Sellaiset hepreankieliset nimet kuin Aabraham ("kansojen isä" >> suomalainen 1930-40-luvuilla yleistynyt vastine on Aapo) , Aatami (Adam, "ihminen" >> suomalainen muoto Aatami yleistyi 1880-1910) ,

Eeva (Eva , havva "elämä", "elämän antaja">> suomalainen muoto Eeva yleistyi 1920-1940 >> Huom! suomalainen muoto Eveliina on täysin eri perua; sen kantana on germaaninen Avelina, josta muodostui englantilainen Evelyn) ,

Joona (Johanneksen, muunnoksineen maailman yleisimmän miehennimen sisarnimi, kreikaksi Ioanna, ranskaksi Jeanne, saksaksi Johanna, Hanna ja Hanne, englanniksi Joanna, Joan, Jane, Janet, Jenny ym ja >>suomalaiset vastineet Joonalle : Johanna 1880-1900, Hanna 1880-1910 ja 1970- , Hannele 1950-1970, Jenny 1880-1920, Jenni 1975- ja Jonna 1970- ym.)

ja

Daavid (David "rakastettu", englantilainen lyhentymä Dave ja >>suomalaiset vastineet Davidille : Taavetti 1880-1910, Taavi 1880-1940 ja osaksi myös Tatu 1965- >>Huom! suomalainen muoto Taneli 1880-1910, 1975- on täysin eri perua; sen kantana on niinikään heprealainen nimi, Daniel, Dan, "Jumala on tuomari", josta muodostui englantilaiset Dan ja Danny) ovat varmuudella olleet käytössä jo 4500 vuotta sitten .

Heprealaista alkuperää ovat myös nimet Immanuel (= "Jumala on kanssamme"), Johannes ( = Johanan, "Jahve eli Jumala on armollinen";>>Giovanni, Juan, Jean, Ivan, Vanja, Janos, Johann, Hannes, Hanno, Hans, Jan, John, Jack,Johan, Jöns, Jon, Jonne, Janne, Jusse ym. >>suomalaiset vastineet Johannekselle ovat : Johannes 1880-1920, Juhani 1940-1960, Juho 1880-1910, Juha 1950- , Jukka 1950-1970, Jussi, Janne (1965- , Jani, Joni1970- , Hannes 1900-1930, Hannu 1950-1970 ym.) ja Sakarias (= Zekarjah, "Jahve eli Jumala muistaa" ; saksaksi, englanniksi, ruotsiksi Zacharias, ruotsiksi myös Zachris >>suomalaiset vastineet Sakari -tasainen suosio ja Saku -1880 ja 1970- ).

Tiettävästi yksi vaikeimmin rikottavista Suomen ennätyksistä on savolaisen taikurin Aapeli Kuikka-Koposen (1833-1890) vanhimman tyttären nimen pituus : Ida Riia Lucia Hilda Hulda Levantina Amanda Olivia Ceela Cencerdia Jemna Jekleebet Kuikka-Koponen. Kontra-amiraali Thitzin (1825-1899) koko nimi oli Ernst Gustaf Fredrik Vilhelm Julius Caesar Aatos Porthos Aramis Romulus Remus Thitzin. Vuoden 1945 etunimilain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tulee sukunimen ohella olla etunimi, kuitenkin enintään kolme. Lyhin suomalainen paikannimi on Ii Pohjois-Pohjanmaalla.

Syyrian muinaisen Ebban seudulla. Moses (mosis, msis, mses, Ra-mses = Ran poika, auringonjumala) on taas puolestaan egyptiläistä perää ja tarkoittaa "poikaa". Jotkut esikristilliset suomalaisnimet ovat kaksijäsenisiä, kuten kreikan Demostenes ja nimen saksalainen vastine Dietrich, jotka koostuvat kansaa ja valtaa merkitsevistä sanoista. Saman nimisysteemin mukaan ovat syntyneet Har/ald (sotajoukko + valta) , Matilda (voima + taistelu = mahtava taistelijatar) ja Bern/hard (karhu + vahva/voimakas , vahva karhu) sekä suomalaiset esikristilliset nimet, kuten Ihalempi, Kaukovalta ja Ikäheimo.

Suomalaisten etunimien historia juontaa usein alkunsa ikivanhoihin nimiin, jotka ovat levinneet laajalti ainakin Euroopassa ja kotiutuneet myös suomen kieleen.

Ks. Suomalaisten etunimien historia ja merkitys

Yleisimmät miehennimet olivat 1500-luvun asiakirjoissa Mats, Per, Olof, Henrik, Erik, Lars, Jon ja Jöns, joiden nimien suomalaisia asuja kansa käytti. 1700-luvun vanhat almanakat sisälsivät varsin latinalaisperäisiä nimiä, kuten almanakassa vuodelta 1736 nimet :Helena, Timoth(eus), Lubobicus, Bartholm(eus), Gebhard(ius), Benjamin, Rebecca, Athanaf ja Bihbald. Nimipäiväkalenterissamme ei ollut 1800-luvun alkupuolella yhtään ainoaa suomalaista etunimeä tai edes vieraspräisten etunimien suomalaisia asuja. Uusiksi kalenterinimiksi 1600- ja 1700-luvuilla hyväksyttiin vai raamatullisia nimiä (Abel, Adam, Amos, David, Elias, Ester, Eva, Gabriel, Sara). Ensimmäinen suomalaisille tarkoitettu almanakka ilmestyi ruotsinkielisenä 1608 ja suomenkielisenä 1705. Nimipäivien vietto oli vielä tuolloin harvinaista, mutta jo tuolloin varhaisimmista suomenkielisistä almanakoista löytyi nimimerkintöjä jo noin 300 päivän kohdalla.

Joitakin suomalaistettuja nimiasuja ilmestyi almanakkaan jo vuodesta 1858 alkaen (Lauri, Mauno, Pietari, Paavali, Tuomas ja Antti). Ensimmäisessä täysin suomalaisessa Isak Sjömanin julkaisemassa allakassa Siveä. Kauno-annakka 1865 esitettiin paljon uusia nimiä, joista uusina otettiin myöhemmin käyttöön mm. Aimo, Armas, Arvo, Heimo, Ilpo, Into, Jalo, Kauko, Kaleva, Kimmo, Oiva, Onni, Osmo, Reima, Sulo, Tapio, Terho, Toivo, Unto, Voitto, Väinö sekä Aino, Ansa, Hellä, Helmi, Hilja, Ilta, Kaino, Kielo, Lahja, Laina, Maila, Rauha, Saima, Suoma, Tellervo ja Vanamo. Sen sijaan Sjömanin vuonna 1865 esittelemistä nimistä kokonaan vaille käyttöä jäivät mm. Aho, Hama, Herna Jämeä, Kaimas, Kernas, Leiho, Mahla, Leivo, Rikas, Saunio, Vahva ja Väkevä.

Ensimmäinen suurempi uudistus tapahtui vasta vuonna 1890, jolloin almanakkaan otettiin nelisenkymmentä suomalaistettua nimeä. Silti vasta 1900-luvulla nimipäiväkalenteri suomalaistui ja uudistui perin pohjin. Vuosina 1909 ja 1929 tehdyt uudistukset toivat almanakkaan noin 350 uutta nimeä tai nimiasua ja samalla pari sataa aiempaa nimeä poistettiin tai siirrettiin silloin juuri syntyneeseen ruotsinkieliseen nimipäiväkalenteriin. Nimipäiväkalenterin suurempia muutoksia on myöhemmin tehty suhteellisen harvoin. Kalenteria tarkistettiin mm. 1953, 1973, 1984 (lisättiin 40 uutta nimeä; yhtään nimeä ei poistettu) ja 1995.

Etunimien suosiossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. 1980-luvulla monet vanhat nimet , kuten esimerkiksi Mikko, Antti, Juha, Timo, Ville ja Matti sekä Hanna, Sanna, Anna, Jenni, Johanna ja Minna, yleistyivät. Samoin tapahtui Heidille, Lauralle, Elinalle ja Marialle. Suhteellisen yleisiä ovat Mikael, Samuel, Johannes, Valtteri ja Emilia, Karoliina, Sofia yms. isovanhempien aikaista romantiikkaa ilmentävät nimet.

Vuoden 1995 alussa allakkaan tuli 39 uutta nimeä ja entisistä poistui Klemetti ja Roine. Suomessa vietetään nimipäiviä innokkaammin kuin missään muussa maassa.

Yleisimmät etunimet Suomessa olivat vuonna 1995 syntyneillä :

Tytöt: kpl % Pojat : kpl %

Laura 699 2,2 Ville 811 2,5

Jenna 515 1,6 Aleksi 742 2,3

Julia 472 1,5 Niko 675 2,1

Henna 444 1,4 Jesse 633 1,9

Anna 441 1,4 Juho 616 1,9

Sara 422 1,3 Jere 583 1,8

Emilia 413 1,3 Joni 519 1,6

Jenni 401 1,3 Joonas 510 1,6

Noora 385 1,2 Teemu 495 1,5

Essi 381 1,2 Antti 491 1,5

Yleisimmät sukunimet Suomessa elokuu 1992 olivat väestörekisterikeskuksen mukaan : Virtanen (25 493), Korhonen (23 707), Nieminen (22 635) ja Mäkinen. Ruotsinkielisistä yleisimmät ovat Johansson (8694), Lindholm (7543) ja Nyman (7462).

Ks. myös Aatelisto Suomessa