Viipurin linna Viipurinlahden ja Suomenvedenpohjan väliseen salmeen rakennettu linna, joka perustettiin Ruotsin idänpolitiikan tukikohdaksi ns. kolmannen ristiretken yhteydessä. Ensimmäiset varustukset Torkkeli Knuutinpojan retken yhteydessä vuonna 1293. Valmis jo ennen vuotta 1323, jolloin se oli epäsäännöllisen suorakaiteen muotoinen kastelli, jonka kehämuuriin liittyi ensimmäinen kivestä tehty torni. Kahden muun keskiaikaisen rakennusvaiheen jälkeen linnaan oli rakennettu esilinna, ja Viipurista oli tehty mahtavin linnoituksemme. Vaasa -aikana linnaa uudistettiin uusien linnoitusperiaatteiden mukaisesti, jolloin mm. Pyhän Olavin torni sai nykyisen asunsa. Rakennustöitä suoritettiin myös 1600- ja 1700-luvulla. Linnan turvin Viipuri pysyi Ruotsin hallinnassa vuoteen 1710, jolloin Pietari Suuri valloitti kaupungin venäläisille.
Suomalaisten hallintokausi Viipurin linnassa ja Viipurissa alkoi vuonna 1812. Vuonna 1834 ja 1856 tulipalot vaurioittivat pahoin linnaa. 2.maailmansodan jälkeen osittain entistetty. Viipuri menetettiin venäläisille 19.6.1944.
Viipurin linnan ensimmäiseksi apteekkariksi ja parturiksi kutsuttiin Philip Bijlang vuonna 1586 ja hänen mainitaan myöhemmin itse matkustaneen Lyypekkiin hankkimaan lääkeaineita, koska niitä oli siihen aikaan Suomesta käsin hyvin hankala saada. Seuraava Viipurin linnanapteekkari oli Petter Tesche 1600-luvun alkupuolella ja häntä seurasi Hans Tesche tehtävänään linnan parturin, apteekkarin ja kirurgin työt vuoteen 1656 asti.