Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 määriteltiin ensimmäisen kerran virallisesti Suomen itäraja. Pähkinäsaaren rauha lopetti taistelun Karjalasta yli 150 vuodeksi. Vain rajan alkupäällä oli todellista merkitystä, koska se kulki tiheään asuttujen seutujen halki. Muodollisesti raja pysyi vomassa vuoteen 1595 asti. Rauhassa määritelty Ruotsin ja Novgorodin välinen raja jakoi Karjalan kahtia. Rajalinjan kulku etelästäSuomenlahdelta Siesterjoesta Saimaan rannalla olevaan Särkilahteen ja Siittiin Varkauden tienoille on hyvin yksiselitteinen, mutta rajalinjasta Särkilahdesta ja Siitistä eteenpäin Pohjanlahteen on esitetty useita vaihtoehtoja. Särkilahden jälkeen rajapaikkoja olivat Samusalo, Siitti, Karjalankoski, Kolimankoski, Petäjoki , Kainuunmeri. Ilmeistä on, että rajalinja määriteltiin kulkemaan Suomen Perämereen eli Kainuunmereen todennäköisesti Pyhäjoen linjalla. Rajasta ei Savossa ja Pohjanmaalla tullut vahvaa ja pitkäikäistä valtakunnanrajaa. Savossa sen mursi pian savolainen asutusliike ja Pohjanmaalla länsisuomalainen asutus sekä roomalaskatolisen kirkon kirkollinen ja Ruotsin poliittinen valtaus. Molemmat valtiot olivat väsyneet rauhaa edeltäneeseen sotaan ja halusivat rauhaa. Välittäjäksi ryhtyivät Gotlannin saksalaiset kauppiaat, joiden kauppaa Novgorodin vihollisuudet olivat suuresti haitanneet.
Ks myös Ruotsin valtataistelu 1300-luvulla , Karjalan ristiretket ja